Hoitajien kokemuksia ja kehitysideoita omahoitajuudesta Palvelutalo Tervaskannossa
Nuotio, Laura (2016)
Nuotio, Laura
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517475
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517475
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa hoitajien kokemuksia omahoitajuudesta ja tavoitteena on kehittää omahoitajuutta Palvelutalo Tervaskannossa.
Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella Tervaskannon hoitajilta (N=35), vastausprosentin ollessa 23. Aineisto käsiteltiin tilastollisin menetelmin ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysillä. Vastaajat olivat iältään 22-59 vuotiaita, keski-iän ollessa 45-vuotta. Kaikilla hoitajilla oli pitkäaikainen kokemus työn tekemisestä Tervaskannossa.
Lähes kaikki hoitajat olivat kiinnostuneita omahoitajuudesta ja kokivat omahoitajana olemisen mielekkäänä ja tärkeänä. Hoitajat toteuttivat asukkaiden omia toiveita ja pääasiassa hoitajat kertoivat haluavansa viettää aikaa omahoidettavan kanssa. Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että kaikki omahoitajat eivät hoida työtänsä kunnolla. Työmotivaatio herätti jonkun verran tyytymättömyyttä hoitajissa. Omaisten toivottiin osallistuvan omahoidettavan arkeen enemmän.
Kehittämisideoina hoitajat ehdottivat vinkkikansiota, josta olisi helppo löytää ideoita omahoitaja-ajalle. Hoitotyön tasaisen laadun takaamiseksi ehdotettiin omahoitajakriteereitä, joita kaikkien tulisi noudattaa. Omahoitajuusaikaa ehdotettiin merkittäväksi etukäteen työvuorolistoihin. Lahjoitusvaroja ehdotettiin käytettäväksi vähävaraisten asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta että kehittämisideoita voidaan hyödyntää muissakin palvelutaloissa. Jatkotutkimuksena olisi hyvä selvittää miten tässä tutkimuksessa havaitut kehittämisideat toteutetaan käytännössä. Lisäksi omaisten saaminen lähemmäs vanhusta uusilla viestintävälineillä olisi myös hyvä jatkotutkimuksen aihe.
Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella Tervaskannon hoitajilta (N=35), vastausprosentin ollessa 23. Aineisto käsiteltiin tilastollisin menetelmin ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysillä. Vastaajat olivat iältään 22-59 vuotiaita, keski-iän ollessa 45-vuotta. Kaikilla hoitajilla oli pitkäaikainen kokemus työn tekemisestä Tervaskannossa.
Lähes kaikki hoitajat olivat kiinnostuneita omahoitajuudesta ja kokivat omahoitajana olemisen mielekkäänä ja tärkeänä. Hoitajat toteuttivat asukkaiden omia toiveita ja pääasiassa hoitajat kertoivat haluavansa viettää aikaa omahoidettavan kanssa. Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että kaikki omahoitajat eivät hoida työtänsä kunnolla. Työmotivaatio herätti jonkun verran tyytymättömyyttä hoitajissa. Omaisten toivottiin osallistuvan omahoidettavan arkeen enemmän.
Kehittämisideoina hoitajat ehdottivat vinkkikansiota, josta olisi helppo löytää ideoita omahoitaja-ajalle. Hoitotyön tasaisen laadun takaamiseksi ehdotettiin omahoitajakriteereitä, joita kaikkien tulisi noudattaa. Omahoitajuusaikaa ehdotettiin merkittäväksi etukäteen työvuorolistoihin. Lahjoitusvaroja ehdotettiin käytettäväksi vähävaraisten asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta että kehittämisideoita voidaan hyödyntää muissakin palvelutaloissa. Jatkotutkimuksena olisi hyvä selvittää miten tässä tutkimuksessa havaitut kehittämisideat toteutetaan käytännössä. Lisäksi omaisten saaminen lähemmäs vanhusta uusilla viestintävälineillä olisi myös hyvä jatkotutkimuksen aihe.