Autismikirjon lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen tukeminen varhaiskasvatuksessa
Vähäsarja, Mari-Johanna; Blomerus, Mira; Mokki, Johanna (2016)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Vähäsarja, Mari-Johanna
Blomerus, Mira
Mokki, Johanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918192
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918192
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää autismikirjon lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemisen tapoja varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli myös selvittää miten autismikirjon lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemista tulisi kehittää ammattikasvattajien näkökulmasta. Tavoitteena oli kartoittaa yleisesti käytössä olevat menetelmät sekä kehitystarpeet niin, että autismikirjon lasten kanssa työskentelevät voisivat hyödyntää saatua tietoa omassa työssään.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, joka on luonteeltaan ihmisten näkemyksiä kartoittavaa ja vaikutuksia selvittävää ja näin ollen se tuki parhaiten opinnäytetyön tarkoitusta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Yhteistyökumppanina toimi Espoon kaupungin Lakelan päiväkodin autismiryhmä, jonka viittä työntekijää haastateltiin. Ryhmä koostuu täysin autismikirjon lapsista ja on ainoa laatuaan Espoossa. Opinnäytetyön aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, joka oli aineistolähtöinen ja teoriaohjaava.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään autismikirjoa, vuorovaikutusta pääpainona sosiaalinen vuorovaikutus, kehityshäiriötä ja kuntoutusmenetelmiä. Sosiaalisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan tässä lapsen tapaa olla ja toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa sekä lasten välistä toimintaa erilaisissa varhaiskasvatuksen ympäristöissä. Opinnäytetyössä tähän lasketaan kuuluvaksi sosiaaliset taidot, sosiaaliset suhteet sekä se, miten ollaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Useissa haastatteluissa puhuttiin vallitsevasta resurssipulasta ja jokaisen lapsen yksilöllisen tuntemisen tärkeydestä. Nämä asiat ovat ristiriidassa keskenään, etenkin erityisryhmässä, jossa juuri yksilöllinen tukeminen on erityisen tärkeää. Haastatteluista nousi esiin myös työntekijöiden puolustava kanta autismikirjon lapsia kohtaan, jonka taustalla saattaa olla yhteiskunnan voimakas jakautuminen normeihin ja niiden ulkopuolelle jääviin. Tämä kahtiajako vahvistaa normin ulkopuolelle jäävien osallisuuden kokemuksien heikkenemistä sekä syrjäytymistä yhteiskunnasta.
Tutkimuksessa tärkeimmiksi tuen muodoiksi autismikirjon lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemisessa nousivat ohjattu toiminta, vuorovaikutuksen eri ominaispiirteet, arjen tilanteet, aikuisen rooli, lapsilähtöisyys ja sosiaalinen vuorovaikutus. Tavat tukea autismikirjon lapsia ovat hyvin aikuisjohtoisia ja tämä näkyi myös opinnäytetyön kehittämiskohteissa. Kehittämiskohteina nähtiin lapsilähtöisyys, tietotekniikan hyödyntäminen, tiedonkulku, integraatio, uutta kokeileva työote, valmistautuminen tulevaan elämään ja varhaiskasvatuksen yhteistyö koulumaailman kanssa.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, joka on luonteeltaan ihmisten näkemyksiä kartoittavaa ja vaikutuksia selvittävää ja näin ollen se tuki parhaiten opinnäytetyön tarkoitusta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Yhteistyökumppanina toimi Espoon kaupungin Lakelan päiväkodin autismiryhmä, jonka viittä työntekijää haastateltiin. Ryhmä koostuu täysin autismikirjon lapsista ja on ainoa laatuaan Espoossa. Opinnäytetyön aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, joka oli aineistolähtöinen ja teoriaohjaava.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään autismikirjoa, vuorovaikutusta pääpainona sosiaalinen vuorovaikutus, kehityshäiriötä ja kuntoutusmenetelmiä. Sosiaalisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan tässä lapsen tapaa olla ja toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa sekä lasten välistä toimintaa erilaisissa varhaiskasvatuksen ympäristöissä. Opinnäytetyössä tähän lasketaan kuuluvaksi sosiaaliset taidot, sosiaaliset suhteet sekä se, miten ollaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Useissa haastatteluissa puhuttiin vallitsevasta resurssipulasta ja jokaisen lapsen yksilöllisen tuntemisen tärkeydestä. Nämä asiat ovat ristiriidassa keskenään, etenkin erityisryhmässä, jossa juuri yksilöllinen tukeminen on erityisen tärkeää. Haastatteluista nousi esiin myös työntekijöiden puolustava kanta autismikirjon lapsia kohtaan, jonka taustalla saattaa olla yhteiskunnan voimakas jakautuminen normeihin ja niiden ulkopuolelle jääviin. Tämä kahtiajako vahvistaa normin ulkopuolelle jäävien osallisuuden kokemuksien heikkenemistä sekä syrjäytymistä yhteiskunnasta.
Tutkimuksessa tärkeimmiksi tuen muodoiksi autismikirjon lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemisessa nousivat ohjattu toiminta, vuorovaikutuksen eri ominaispiirteet, arjen tilanteet, aikuisen rooli, lapsilähtöisyys ja sosiaalinen vuorovaikutus. Tavat tukea autismikirjon lapsia ovat hyvin aikuisjohtoisia ja tämä näkyi myös opinnäytetyön kehittämiskohteissa. Kehittämiskohteina nähtiin lapsilähtöisyys, tietotekniikan hyödyntäminen, tiedonkulku, integraatio, uutta kokeileva työote, valmistautuminen tulevaan elämään ja varhaiskasvatuksen yhteistyö koulumaailman kanssa.