Läheisen osallisuus potilaan hoitoprosessin aikana päivystyksessä - katsaus kirjallisuuteen
Karlsson, Suvi; Grönthal, Jenny (2016)
Karlsson, Suvi
Grönthal, Jenny
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120218849
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120218849
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on osa HUS:n Siltasairaalan rakennushanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata potilaiden läheisten kokemuksia päivystyksen hoitohenkilökunnalta saamastaan tuesta sekä osallisuudesta potilaan hoitoon. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kehittämisen tueksi läheisen osallisuudesta potilaan hoitoon päivystyksessä.
Opinnäytetyö toteutettiin sovelletulla systemaattisella kirjallisuuskatsauksella. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui neljä kotimaista ja viisi kansainvälistä tutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Läheiset kokivat olevansa osa potilaan hoitoa, mutta konkreettisen vierellä olon mahdollisuutta ei tarjottu heille tarpeeksi päivystyksessä. Läheisiä kohdeltiin ystävällisesti ja heitä kuunneltiin päivystyksessä, mikä mahdollisti läheisen ja hoitajan yhteistyön toimivuuden ja potilaan hoitoon osallistumisen. Kuitenkin läheisten tunneperäisten ja konkreettisten tarpeiden huomiointia tulisi lisätä. Hoitajan ja läheisen välinen tasa-arvoinen kommunikointi, vuorovaikutus ja kunnioittava kohtaaminen koettiin välttämättömänä ja merkityksellisenä ahdistuksen ja huolen lievittäjänä, mutta sen määrä oli kytköksissä läheisten aktiivisuuteen. Läheiset olivat erittäin tyytyväisiä hoitajilta saatuun ohjaukseen, vaikka aktiivisuutta ohjaukseen kaivattiin lisää. Kiireettömyys lisäsi läheisten tyytyväisyyttä ja hoitajan ajan järjestäminen läheisille koettiin tärkeäksi, sillä silloin läheisille mahdollistettiin kokonaisvaltainen näkemys potilaan hoidosta. Läheiset saivat päivystyksessä tiedollista, emotionaalista ja aineellista tukea. Tiedollisen tuen antamisessa läheisille oli tärkeää tiedon selkeys, ajantasaisuus ja avoimuus. Ensimmäistä kertaa päivystyksessä olevien potilaiden läheiset saivat enemmän tiedollista tukea, kuin toista kertaa päivystyksessä käyvät. Emotionaalisen tukeen ja läheisen kohtaamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja hoitajalla tulisi olla enemmän valmiuksia emotionaaliseen tukemiseen. Jatkohoito-ohjeiden antamista kirjallisena suullisen ohjauksen lisäksi tulisi lisätä.
Opinnäytetyön tuottamia tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyössä. Koska läheisen tuen saantia ja osallisuutta potilaan hoidossa päivystyksessä on tutkittu vähän, aiheesta olisi hyvä tehdä jatkotutkimuksia.
Opinnäytetyö toteutettiin sovelletulla systemaattisella kirjallisuuskatsauksella. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui neljä kotimaista ja viisi kansainvälistä tutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Läheiset kokivat olevansa osa potilaan hoitoa, mutta konkreettisen vierellä olon mahdollisuutta ei tarjottu heille tarpeeksi päivystyksessä. Läheisiä kohdeltiin ystävällisesti ja heitä kuunneltiin päivystyksessä, mikä mahdollisti läheisen ja hoitajan yhteistyön toimivuuden ja potilaan hoitoon osallistumisen. Kuitenkin läheisten tunneperäisten ja konkreettisten tarpeiden huomiointia tulisi lisätä. Hoitajan ja läheisen välinen tasa-arvoinen kommunikointi, vuorovaikutus ja kunnioittava kohtaaminen koettiin välttämättömänä ja merkityksellisenä ahdistuksen ja huolen lievittäjänä, mutta sen määrä oli kytköksissä läheisten aktiivisuuteen. Läheiset olivat erittäin tyytyväisiä hoitajilta saatuun ohjaukseen, vaikka aktiivisuutta ohjaukseen kaivattiin lisää. Kiireettömyys lisäsi läheisten tyytyväisyyttä ja hoitajan ajan järjestäminen läheisille koettiin tärkeäksi, sillä silloin läheisille mahdollistettiin kokonaisvaltainen näkemys potilaan hoidosta. Läheiset saivat päivystyksessä tiedollista, emotionaalista ja aineellista tukea. Tiedollisen tuen antamisessa läheisille oli tärkeää tiedon selkeys, ajantasaisuus ja avoimuus. Ensimmäistä kertaa päivystyksessä olevien potilaiden läheiset saivat enemmän tiedollista tukea, kuin toista kertaa päivystyksessä käyvät. Emotionaalisen tukeen ja läheisen kohtaamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja hoitajalla tulisi olla enemmän valmiuksia emotionaaliseen tukemiseen. Jatkohoito-ohjeiden antamista kirjallisena suullisen ohjauksen lisäksi tulisi lisätä.
Opinnäytetyön tuottamia tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyössä. Koska läheisen tuen saantia ja osallisuutta potilaan hoidossa päivystyksessä on tutkittu vähän, aiheesta olisi hyvä tehdä jatkotutkimuksia.