Osallisuus sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys Perhetyö Tomerassa asiakasperheiden näkökulmasta
Hirsimäki, Mira (2016)
Hirsimäki, Mira
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120619287
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120619287
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia osallisuutta sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyttä Lempäälän kunnan ehkäisevässä Perhetyö Tomerassa. Tarkastelun kohteeksi valittiin toiminnassa mukana olleiden alakouluikäisten lasten ja heidän vanhempiensa kokemukset palvelusta. Kokemusten avulla selvitettiin, miten perheet ovat osallisena perhetyön suunnittelussa ja toteutuksessa sekä miten ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys toteutuvat Perhetyö Tomerassa. Lisäksi opinnäytetyössä tutkittiin, mitä toimivia käytänteitä ja kehitettävää Tomeran perhetyössä on.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä ovat perhetyö, ennaltaehkäisevä perhetyö, osallisuus sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui neljä perhettä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja sen tekniikkana käytettiin teemoittelua.
Tutkimusaineistosta esiin nousi lasten oleminen perhetyön keskiössä. Lapsille esitettiin kysymyksiä, heitä kuunneltiin ja he pääsivät vaikuttamaan perhetyön suunnitteluun ja toteutukseen. Tulosten mukaan vanhempien rooli jäi kuitenkin pienemmäksi perhetyön toteutuksessa. Vanhempien toiveet saada käytännön vinkkejä ja neuvoja esimerkiksi auktoriteetin ja luottamuksen rakentamisesta jäivät pienemmälle huomiolle perhetyössä. Tuloksista kävi myös ilmi, että vanhemmat kaipaavat sosiaaliohjaajan tukea vanhemmuuden vahvistamiseen. Aineiston mukaan perhetyössä muun muassa järjestettiin koko perheen yhteistä toimintaa, suunniteltiin perheelle viikkokalenteri, selkiytettiin ja tiukennettiin perheen sääntöjä, vietettiin aikaa perheen lapsen tai lapsien kanssa sekä järjestettiin lapsille toimintaryhmiä. Lasten tapahtumia ja toimintaryhmiä toivottiin lisää. Lisäksi toivottiin vanhempien tai vanhempien ja lasten yhteisiä vertaistukiryhmiä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Perhetyö Tomeran ja perheiden yhdessä luomia tavoitteita tulisi tarkentaa, jotta vanhempien tuen tarpeet tulisivat selkeämmin esiin ja niihin pystyttäisiin aktiivisesti vastaamaan. Lisäksi perhetyössä tulisi jakaa enemmän palautetta sekä lasten että vanhempien toiminnasta. Vanhempaa kehumalla ja kannustamalla vahvistetaan vanhemman itseluottamusta ja varmuutta vanhempana.
Ehkäisevän perhetyön tarkoitusta tulisi myös tarkentaa, jotta se vastaa oikeanlaiseen avun tarpeeseen. Kun perheille ei ole tarjota intensiivisempää tukea, on riskinä, että ehkäisevä perhetyö lieventää ongelman seurauksia mutta ei ratkaise itse ongelmaa korjaavan tuen tarpeessa. Jatkotutkimuksena voisi olla moniammatillisuuden merkityksen tutkiminen Tomeran perhetyössä.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä ovat perhetyö, ennaltaehkäisevä perhetyö, osallisuus sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui neljä perhettä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja sen tekniikkana käytettiin teemoittelua.
Tutkimusaineistosta esiin nousi lasten oleminen perhetyön keskiössä. Lapsille esitettiin kysymyksiä, heitä kuunneltiin ja he pääsivät vaikuttamaan perhetyön suunnitteluun ja toteutukseen. Tulosten mukaan vanhempien rooli jäi kuitenkin pienemmäksi perhetyön toteutuksessa. Vanhempien toiveet saada käytännön vinkkejä ja neuvoja esimerkiksi auktoriteetin ja luottamuksen rakentamisesta jäivät pienemmälle huomiolle perhetyössä. Tuloksista kävi myös ilmi, että vanhemmat kaipaavat sosiaaliohjaajan tukea vanhemmuuden vahvistamiseen. Aineiston mukaan perhetyössä muun muassa järjestettiin koko perheen yhteistä toimintaa, suunniteltiin perheelle viikkokalenteri, selkiytettiin ja tiukennettiin perheen sääntöjä, vietettiin aikaa perheen lapsen tai lapsien kanssa sekä järjestettiin lapsille toimintaryhmiä. Lasten tapahtumia ja toimintaryhmiä toivottiin lisää. Lisäksi toivottiin vanhempien tai vanhempien ja lasten yhteisiä vertaistukiryhmiä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Perhetyö Tomeran ja perheiden yhdessä luomia tavoitteita tulisi tarkentaa, jotta vanhempien tuen tarpeet tulisivat selkeämmin esiin ja niihin pystyttäisiin aktiivisesti vastaamaan. Lisäksi perhetyössä tulisi jakaa enemmän palautetta sekä lasten että vanhempien toiminnasta. Vanhempaa kehumalla ja kannustamalla vahvistetaan vanhemman itseluottamusta ja varmuutta vanhempana.
Ehkäisevän perhetyön tarkoitusta tulisi myös tarkentaa, jotta se vastaa oikeanlaiseen avun tarpeeseen. Kun perheille ei ole tarjota intensiivisempää tukea, on riskinä, että ehkäisevä perhetyö lieventää ongelman seurauksia mutta ei ratkaise itse ongelmaa korjaavan tuen tarpeessa. Jatkotutkimuksena voisi olla moniammatillisuuden merkityksen tutkiminen Tomeran perhetyössä.