ANONYYMI TODISTELU : Poikkeuksellinen ja viimesijainen keino suojella todistajaa
Laakkonen, Emilia (2016)
Laakkonen, Emilia
Vaasan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120919780
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120919780
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee anonyymia todistelua, joka säädettiin Suomessa mahdolliseksi 2016 vuoden alusta. Anonyymi todistelu tarkoittaa todistajan henkilöllisyyden salaamista sekä uhan aiheuttavalta asianosaiselta että yleisöltä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia menettelyn järjestämistä ja käyttömahdollisuuksia yhteiskunnassamme. Selvitettäviin seikkoihin kuuluivat myös anonyymin todistelun edellytykset sekä erot normaaliin todistelumenettelyyn. Työn teoria pohjautuu pääsääntöisesti lainsäädäntöön ja sen esitöihin. Lisäksi työssä hyödynnettiin rikos- ja prosessioikeuden kirjallisuutta sekä viranomaissivustoja. Empiriaosuus toteutettiin upottamalla oikeuskäytäntöä teorian yhteyteen, jotta lukija pystyy hahmottamaan säädösten sisällön käytännönläheisemmin. Aiheen uutuusarvon vuoksi kansallista oikeuskäytäntöä ei ollut mahdollista soveltaa anonyymin todistelun osalta, minkä vuoksi päädyttiin tarkastelemaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapauksia. Olennaisena ongelmana anonyymin todistelun mahdollistamisessa koettiin ristiriitaisten intressien yhteensovittaminen. Menettelyn sallimista puolsivat todistajansuojelun ja rikosvastuun toteutumisen näkökulmat, kun taas kritiikkiä herätti etenkin vastaajan oikeusturvan toteutuminen. Lisäksi pohdintaa aiheuttivat menettelyn tosiasiallinen tarve ja anonyymin todistajankertomuksen näyttöarvo. Eri tahoilta saadun palautteen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella lainsäädäntöön sisällytettiin tarkat säännökset menettelyn myöntämiseen, käyttämiseen sekä purkamiseen liittyen. Anonymiteetti voidaan myöntää, kun käsitellään vakavaa rikosasiaa ja menettely katsotaan välttämättömäksi todistajaan kohdistuvan uhan perusteella. Erot normaaliin todistelumenettelyyn ilmenevät todistajaan kohdistuvan näkö- ja kuuloyhteyden rajoittamisena, mikä voi johtaa erilaisiin järjestelyihin kuulustelua toteutettaessa. Menettely tulee olemaan yhteiskunnassamme poikkeuksellinen ja viimesijainen todistajansuojelukeino, jota käytetään ainoastaan lievempien toimenpiteiden ollessa riittämättömiä. Anonyymin todistelun hyödyt ja haitat ilmenevät kuitenkin lopulta vasta menetelmää käytettäessä.