Somalian families' views on disabled children and Finnish health care services
Starck, Jenny (2016)
Starck, Jenny
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121220050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121220050
Tiivistelmä
Lisääntynyt maahanmuutto ja monikulttuurisuus näkyvät Suomen terveydenhuollossa, ja somalit edustavat yhtä suurimmista kulttuurivähemmistöistä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien somalitaustaisten vanhempien kokemuksia heidän erityislapsensa hoidosta ja kuntoutuksesta Suomen terveydenhuollossa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan somalivanhempien ajatuksia siitä, miten somalitaustaisten perheiden, joilla on erityistä tukea tarvitseva lapsi, hoito- ja kuntoutuspalveluita voitaisiin kehittää. Tutkimuksessa on selvitetty myös somalivanhempien kokemuksia kulttuuristen näkökohtien huomioimisesta Suomen terveydenhuollossa sekä sitä, mitä vammaisuudesta ajatellaan somalikulttuurissa. Tutkimus on toteutettu yhteistyössä vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilman kanssa ja sen tarkoitus on palvella erityisesti Hilman, mutta myös terveydenhuollon ammattilaisten sekä somaliperheiden tarpeita.
Teoriaosassa keskitytään somalikulttuurin keskeisimpiin piirteisiin sekä somalialaiseen käsitykseen terveydestä ja vammaisuudesta. Teoriaosuudessa luodaan katsaus myös Suomen terveydenhuoltojärjestelmään, vammaisen lapsen hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksiin sekä suomalaisiin vammaisuuden käsityksiin. Tutkimuksessa on noudatettu laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineiston saamiseksi on haastateltu neljää somalitaustaista vanhempaa, jolla on erityistarpeita vaativa lapsi; kolmea äitiä ja yhtä isää. Lisäksi somalin kielen tulkkia sekä somalikulttuurin asiantuntijaa haastateltiin syventääkseni ymmärrystäni kulttuuriin. Haastattelut on toteutettu kesän ja syksyn 2016 aikana. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä.
Tutkimustulokset osoittavat, että Suomessa asuvat somalitaustaiset vanhemmat kokevat Suomen terveydenhuollon palvelut ja ammattitaidon erittäin hyviksi vammaisen lapsensa kohdalla. Somalivanhemmat kokevat, että terveydenhuollon henkilökunta on kunnioittanut heidän kulttuuriaan, ja tulkkeja on käytetty tarvittaessa. Vaikka tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokevat vammaisten lastensa terveyspalvelut hyviksi, myös kehittämisehdotuksia nousi esiin: vanhemmat kaipaavat eri terveyden-huoltoalan ammattilaisilta tiedotusta sekä Suomen terveydenhuollosta että erilaisista lasten kehityksellisistä pulmista ja hoitomahdollisuuksista. Tutkimusta tehdessä ja haastatteluista nousi esiin, että vammaisuus koetaan hyvin häpeälliseksi ja arkaluontoiseksi asiaksi somalikulttuurissa.
Tutkimuksen johtopäätös on, että somaliperheitä, joilla on erityistä tukea tarvitseva lapsi, tulisi tiedottaa Suomen terveydenhuollosta sekä sen palveluista. Lisäksi on tärkeää tiedottaa lasten erilaisista kehityksen pulmista, jotta somalit saataisiin paremmin palveluiden piiriin ja vammaisuutta koskeva häpeä vähentyisi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä, että tutkimus on tapaustutkimus ja tulokset edustavat neljän somalivanhemman kokemuksia.
Teoriaosassa keskitytään somalikulttuurin keskeisimpiin piirteisiin sekä somalialaiseen käsitykseen terveydestä ja vammaisuudesta. Teoriaosuudessa luodaan katsaus myös Suomen terveydenhuoltojärjestelmään, vammaisen lapsen hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksiin sekä suomalaisiin vammaisuuden käsityksiin. Tutkimuksessa on noudatettu laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineiston saamiseksi on haastateltu neljää somalitaustaista vanhempaa, jolla on erityistarpeita vaativa lapsi; kolmea äitiä ja yhtä isää. Lisäksi somalin kielen tulkkia sekä somalikulttuurin asiantuntijaa haastateltiin syventääkseni ymmärrystäni kulttuuriin. Haastattelut on toteutettu kesän ja syksyn 2016 aikana. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä.
Tutkimustulokset osoittavat, että Suomessa asuvat somalitaustaiset vanhemmat kokevat Suomen terveydenhuollon palvelut ja ammattitaidon erittäin hyviksi vammaisen lapsensa kohdalla. Somalivanhemmat kokevat, että terveydenhuollon henkilökunta on kunnioittanut heidän kulttuuriaan, ja tulkkeja on käytetty tarvittaessa. Vaikka tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokevat vammaisten lastensa terveyspalvelut hyviksi, myös kehittämisehdotuksia nousi esiin: vanhemmat kaipaavat eri terveyden-huoltoalan ammattilaisilta tiedotusta sekä Suomen terveydenhuollosta että erilaisista lasten kehityksellisistä pulmista ja hoitomahdollisuuksista. Tutkimusta tehdessä ja haastatteluista nousi esiin, että vammaisuus koetaan hyvin häpeälliseksi ja arkaluontoiseksi asiaksi somalikulttuurissa.
Tutkimuksen johtopäätös on, että somaliperheitä, joilla on erityistä tukea tarvitseva lapsi, tulisi tiedottaa Suomen terveydenhuollosta sekä sen palveluista. Lisäksi on tärkeää tiedottaa lasten erilaisista kehityksen pulmista, jotta somalit saataisiin paremmin palveluiden piiriin ja vammaisuutta koskeva häpeä vähentyisi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä, että tutkimus on tapaustutkimus ja tulokset edustavat neljän somalivanhemman kokemuksia.