Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön vaikutus nuoren elämään : oppimateriaalia hoitotyön opiskelijoille
Lahti, Susanna (2016)
Lahti, Susanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701151377
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701151377
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa oppimateriaali nuorten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä Tampereen ammattikorkeakoulun vaihtoehtoisten ammattiopintojen mielenterveys- ja päihdehoitotyöhön. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä mielenterveys – ja päihdehoitotyön vaihtoehtoisten ammattiopintojen sairaanhoitajaopiskelijoiden tietoutta aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä nuorilla. Tehtävinä oli ottaa selvää, mikä on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, miten se ilmenee nuorella sekä miten sitä hoidetaan. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, josta saadut tulokset muodostavat oppimateriaalin sisällön. Oppimateriaali on tehty Power Point -esityksenä.
Neuropsykiatriset häiriöt ovat neurologian ja psykiatrian välimaastoon jääviä häiriöitä. Kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä puhutaan silloin, kun kognitiiviset, psyykkiset sekä käytösoireet alkavat jo lapsuudessa. Kehityksellisissä neuropsykiatrisissa häiriöissä ongelmia voi olla esimerkiksi kielellisessä kehityksessä, hahmottamisessa, motoriikassa, tarkkaavuudessa tai toiminnanohjauksen ja oppimisen alueilla. Lisäksi myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, käyttäytymisen säätelyssä tai sopeutumisessa voi olla ongelmia. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka nykytietämyksen mukaan ei rajoitu vain lapsuuteen, vaan jatkuu useimmiten nuoruuteen ja aikuisuuteenkin saakka. Nuoruusiässä häiriö ilmenee muun muassa sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksina sekä impulsiivisena käyttäytymisenä. Koulussa nuori usein ali suoriutuu ja kärsii keskittymisvaikeuksista. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön hyviä puolia nuoren elämälle ovat luovuus, energisyys sekä mielekkääseen tekemiseen täysillä keskittyminen. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä voidaan hoitaa lääkkeillä sekä psykososiaalisilla hoitomuodoilla. Nuoren itsetunnon sekä arjessa pärjäämisen tukeminen on tärkeää. Käytetyimpiä lääkkeitä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön hoidossa ovat metyylifenidaatti ja atomoksetiini. Riittävän ajoissa aloitetulla hoidolla voidaan mahdollisesti ehkäistä seurannaissairauksia, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä käytöshäiriöitä.
Jatkotutkimuksena olisi mahdollista selvittää hoitajien tietoutta aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä.
Neuropsykiatriset häiriöt ovat neurologian ja psykiatrian välimaastoon jääviä häiriöitä. Kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä puhutaan silloin, kun kognitiiviset, psyykkiset sekä käytösoireet alkavat jo lapsuudessa. Kehityksellisissä neuropsykiatrisissa häiriöissä ongelmia voi olla esimerkiksi kielellisessä kehityksessä, hahmottamisessa, motoriikassa, tarkkaavuudessa tai toiminnanohjauksen ja oppimisen alueilla. Lisäksi myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, käyttäytymisen säätelyssä tai sopeutumisessa voi olla ongelmia. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka nykytietämyksen mukaan ei rajoitu vain lapsuuteen, vaan jatkuu useimmiten nuoruuteen ja aikuisuuteenkin saakka. Nuoruusiässä häiriö ilmenee muun muassa sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksina sekä impulsiivisena käyttäytymisenä. Koulussa nuori usein ali suoriutuu ja kärsii keskittymisvaikeuksista. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön hyviä puolia nuoren elämälle ovat luovuus, energisyys sekä mielekkääseen tekemiseen täysillä keskittyminen. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä voidaan hoitaa lääkkeillä sekä psykososiaalisilla hoitomuodoilla. Nuoren itsetunnon sekä arjessa pärjäämisen tukeminen on tärkeää. Käytetyimpiä lääkkeitä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön hoidossa ovat metyylifenidaatti ja atomoksetiini. Riittävän ajoissa aloitetulla hoidolla voidaan mahdollisesti ehkäistä seurannaissairauksia, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä käytöshäiriöitä.
Jatkotutkimuksena olisi mahdollista selvittää hoitajien tietoutta aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä.