Ratkaisukeskeisyyttä oppimassa : kehittämistyö ratkaisukeskeisten menetelmien ja neuropsykiatrisen osaamisen lisäämiseksi aikuispsykiatrian osastolla
Eskelinen, Iita (2016)
Eskelinen, Iita
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062071
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062071
Tiivistelmä
Tein sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyönäni kehittämistyön, jonka suuntasin Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän, aikuisten psykiatrisen erikoissairaanhoidon eräälle osastolle. Kehittämistyön tarkoitus oli ratkaisukeskeisen ja neuropsykiatrisen osaamisen lisääminen kehittämistyöhön osallistuvan mo-niammatillisen henkilökunnan keskuudessa. Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksena.
Tutkimusaiheenani oli ratkaisukeskeisyys hoidollisissa keskusteluissa. Tutkimuksessa haastattelin osaston henki-lökuntaa kehittämistyöni alussa ja lopussa; halusin selvittää, onko tutkimusosastolla ratkaisukeskeisyys käsitteenä tuttu ja käytetäänkö hoidollisissa keskusteluissa ratkaisukeskeisiä menetelmiä ennen kehittämistyötäni ja lisääntyykö työntekijöiden tietoisuus ratkaisukeskeisyydestä ja ratkaisukeskeisten menetelmien käyttö kehittämistyöni aikana.
Alku- ja loppuhaastatteluiden välissä pidin osaston henkilökunnalla yksipäiväisen koulutuksen, mikä koostui käytännönläheisten ratkaisukeskeisten menetelmien läpikäynnistä ja tiedon lisäämisestä neuropsykiatriasta. Koulutuksen jälkeen tein osaston verkkoasemalle koko henkilökunnan käyttöön tuotoksen, joka piti sisällään tietopaketin neuropsykiatriasta ja käytännön vinkkejä psykiatriseen hoitotyöhön ratkaisukeskeisten menetelmien näkökulmasta. Sama tietopaketti toimitettiin myös jokaisen työntekijän henkilökohtaiseen sähköpostiiin.
Tutkimuksen mukaan henkilökunnan tietoisuus ratkaisukeskeisestä ajattelusta ja käytännön menetelmistä lisääntyi. Ratkaisukeskeisyys koettiin käyttökelpoiseksi työskentelymuodoksi aikuispsykiatriassa ja käytännön menetelmiä alettiin käyttää työyhteisössä. Koettiin, että ratkaisukeskeisyys oli aiheena uusi ja näin ollen vaatii aikaa ja kertausta ennen kuin työskentelyn omaksuu.
Henkilökunta koki tärkeäksi myös neuropsykiatrisen osuuden koulutuksessa; koettiin, että tieto neuropsykiatriasta oli minimaalista ennen koulutusta ja saatu tieto oli kyseiselle osastolle erittäin hyödyllistä. Palautteen mukaan henkilökunta koki sekä koulutuksen että tutkimushaastattelut erinomaisena ja kiinnostavana, ja tämän tyyppisen kehittämistyön lisäävän osaamista.
Kehittämistyön ohessa henkilökunnalta nousi esiin kyseiselle työyhteisölle arvokasta tietoa osaston hoidollisten keskusteluiden kehittämiseen. Haastatteluissa ilmenneet kehittämisehdotukset raportoin sekä yksikön esimiehelle että koko työyhteisölle. Ilmi tuli myös henkilökunnan kohdentunutta osaamista ja henkilökunnan jäsenten hyväksi havaittuja käytäntöjä, joiden merkityksen näin kehittämistyön näkökulmasta suurena ja jotka esittelin myös koko työyhteisössä.
Tutkimusaiheenani oli ratkaisukeskeisyys hoidollisissa keskusteluissa. Tutkimuksessa haastattelin osaston henki-lökuntaa kehittämistyöni alussa ja lopussa; halusin selvittää, onko tutkimusosastolla ratkaisukeskeisyys käsitteenä tuttu ja käytetäänkö hoidollisissa keskusteluissa ratkaisukeskeisiä menetelmiä ennen kehittämistyötäni ja lisääntyykö työntekijöiden tietoisuus ratkaisukeskeisyydestä ja ratkaisukeskeisten menetelmien käyttö kehittämistyöni aikana.
Alku- ja loppuhaastatteluiden välissä pidin osaston henkilökunnalla yksipäiväisen koulutuksen, mikä koostui käytännönläheisten ratkaisukeskeisten menetelmien läpikäynnistä ja tiedon lisäämisestä neuropsykiatriasta. Koulutuksen jälkeen tein osaston verkkoasemalle koko henkilökunnan käyttöön tuotoksen, joka piti sisällään tietopaketin neuropsykiatriasta ja käytännön vinkkejä psykiatriseen hoitotyöhön ratkaisukeskeisten menetelmien näkökulmasta. Sama tietopaketti toimitettiin myös jokaisen työntekijän henkilökohtaiseen sähköpostiiin.
Tutkimuksen mukaan henkilökunnan tietoisuus ratkaisukeskeisestä ajattelusta ja käytännön menetelmistä lisääntyi. Ratkaisukeskeisyys koettiin käyttökelpoiseksi työskentelymuodoksi aikuispsykiatriassa ja käytännön menetelmiä alettiin käyttää työyhteisössä. Koettiin, että ratkaisukeskeisyys oli aiheena uusi ja näin ollen vaatii aikaa ja kertausta ennen kuin työskentelyn omaksuu.
Henkilökunta koki tärkeäksi myös neuropsykiatrisen osuuden koulutuksessa; koettiin, että tieto neuropsykiatriasta oli minimaalista ennen koulutusta ja saatu tieto oli kyseiselle osastolle erittäin hyödyllistä. Palautteen mukaan henkilökunta koki sekä koulutuksen että tutkimushaastattelut erinomaisena ja kiinnostavana, ja tämän tyyppisen kehittämistyön lisäävän osaamista.
Kehittämistyön ohessa henkilökunnalta nousi esiin kyseiselle työyhteisölle arvokasta tietoa osaston hoidollisten keskusteluiden kehittämiseen. Haastatteluissa ilmenneet kehittämisehdotukset raportoin sekä yksikön esimiehelle että koko työyhteisölle. Ilmi tuli myös henkilökunnan kohdentunutta osaamista ja henkilökunnan jäsenten hyväksi havaittuja käytäntöjä, joiden merkityksen näin kehittämistyön näkökulmasta suurena ja jotka esittelin myös koko työyhteisössä.