Huokostinaineiden testaus eri sementtityypeillä valmistetuissa betonilaaduissa.
Ojaranta, Timo (2016)
Ojaranta, Timo
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702072111
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702072111
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää huokostinaineiden toimintaa erilaisilla sementeillä ja betonilaaduilla. Työssä tutkittiin neljää erilaista huokostinainetta viiden eri sementin kanssa kahdessa eri betonireseptissä. Massoista mitattiin notkeus, ilmamäärä sekä huokosjako. Massoista otettiin myös puristuslujuutta varten testikuutiot, ja lujuudet mitattiin 1, 7, ja 28 vuorokauden ikäisinä. Työssä tehtiin myös kirjallista tutkimusta betonin pakkasvaurioiden syistä ja syntymekanismeista, sekä keinoista niiden ehkäisemiksi. Työssä asetettiin valmistettavalle massalle vaatimus notkeuden ja ilmamäärän suhteen. Tämän jälkeen kokeiltiin huokostimen ja tarvittaessa notkistimen annostusta muuttamalla saavuttaa nämä tavoitteet. Lopuksi hyväksytystä massasta mitattiin huokosjako AVA-mittarilla.
Tuloksista havaittiin selkeitä eroja eri huokostinten toiminnassa eri sementeillä ja betonityypeillä. Merkittävin ero syntyi kahden eri huokostinvalmistajan tuotteiden välille, joista toisen tuotteet sopivat selkeästi paremmin testeissä käytetyn notkistimen kanssa yhteen. Havaitut ero ilmenivät sekä huokostinaineiden tehokkuudessa että mitattujen huokosjakojen saavutetuissa arvoissa.
Lujuuksiin ei havaittu olevan huokostinkohtaisia eroja, jotka olisivat olleet riittävän toistuvia, jotta niistä olisi voitu tehdä suoria johtopäätöksiä. Lujuuksista yleisesti havaittiin, että ilman lisäys yhdellä tilavuus-%:lla laskee lujuutta noin 5 %.
Tuloksista havaittiin selkeitä eroja eri huokostinten toiminnassa eri sementeillä ja betonityypeillä. Merkittävin ero syntyi kahden eri huokostinvalmistajan tuotteiden välille, joista toisen tuotteet sopivat selkeästi paremmin testeissä käytetyn notkistimen kanssa yhteen. Havaitut ero ilmenivät sekä huokostinaineiden tehokkuudessa että mitattujen huokosjakojen saavutetuissa arvoissa.
Lujuuksiin ei havaittu olevan huokostinkohtaisia eroja, jotka olisivat olleet riittävän toistuvia, jotta niistä olisi voitu tehdä suoria johtopäätöksiä. Lujuuksista yleisesti havaittiin, että ilman lisäys yhdellä tilavuus-%:lla laskee lujuutta noin 5 %.