Liukoisen fosforin saostaminen ferrisulfaatilla - kirjallisuuskatsaus
Risti, Sonja (2016)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702172482
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702172482
Tiivistelmä
Tässä työssä keskitytään ferrisulffaattiin perustuvaan fosforin saostamiseen sekä saostuksen tehokkuuteen, turvallisuuteen ja toimivuuteen. Ferrisulfaattia on jo pitkään käytetty saostamaan jätevesiä, mutta sen hyödyntämisestä luonnonvesien käsittelyssä on rajoitetusti tietoa käytettävissä, koska projekteja tästä aiheesta on vähän.
Fosfori rehevöittää vesistöjä, joten on tärkeä selvittää erilaisia keinoja fosforikuorman vähentämiseksi. Maataloudesta tulevan fosforikuorman määrä on suhteessa suurin hajapäästölähde nykyään. Siksi on vertailtava tapoja, joilla runsaan maatalouden valumavesialueille saataisiin päästöjä kontrolloivia ratkaisuja.
Opinnäytetyössä tarkastellaan fosforin tärkeyttä ja kiertoa luonnossa, sen vaikutusta rehevöittävänä tekijänä ja fosforin vähentämisen tärkeyttä. Saostusmenetelmän toimivuutta arvioidaan käymällä läpi kolme eri koetta, jotka on toteutettu Paattistenjoella, Nuutajärvellä ja Nautelassa. Niiden avulla tutkitaan kokeissa käytetyn kemikaalin, ferrisulfaatin, ominaisuuksia, menetelmän toimivuutta ja soveltuvuutta sekä sen vaikutuksia ympäristölle. Niitä tutkimalla voidaan tehdä päätelmiä menetelmän sovellettavuudesta vastaaviin luonnonvesiin ja ojiin, joissa menetelmää on jo testattu. Opinnäytteessä kiinnitetään myös huomiota kokeiden yhteydessä ilmenneisiin ongelmiin.
Työn perusteella voidaan päätellä, että ferrisulfaatisaostusta voidaan soveltaa ojiin, joiden fosforipitoisuus on suhteellisen suuri, jotta menetelmä on kustannustehokas. Se ei kuitenkaan sovi kaikkialle annostelijan asennuksen vaatimien kriteerien takia. Parhaiten menetelmä toimii osana muita maatalouden vesiensuojelumenetelmiä fosforipäästöjen vähentämiseksi.
Fosfori rehevöittää vesistöjä, joten on tärkeä selvittää erilaisia keinoja fosforikuorman vähentämiseksi. Maataloudesta tulevan fosforikuorman määrä on suhteessa suurin hajapäästölähde nykyään. Siksi on vertailtava tapoja, joilla runsaan maatalouden valumavesialueille saataisiin päästöjä kontrolloivia ratkaisuja.
Opinnäytetyössä tarkastellaan fosforin tärkeyttä ja kiertoa luonnossa, sen vaikutusta rehevöittävänä tekijänä ja fosforin vähentämisen tärkeyttä. Saostusmenetelmän toimivuutta arvioidaan käymällä läpi kolme eri koetta, jotka on toteutettu Paattistenjoella, Nuutajärvellä ja Nautelassa. Niiden avulla tutkitaan kokeissa käytetyn kemikaalin, ferrisulfaatin, ominaisuuksia, menetelmän toimivuutta ja soveltuvuutta sekä sen vaikutuksia ympäristölle. Niitä tutkimalla voidaan tehdä päätelmiä menetelmän sovellettavuudesta vastaaviin luonnonvesiin ja ojiin, joissa menetelmää on jo testattu. Opinnäytteessä kiinnitetään myös huomiota kokeiden yhteydessä ilmenneisiin ongelmiin.
Työn perusteella voidaan päätellä, että ferrisulfaatisaostusta voidaan soveltaa ojiin, joiden fosforipitoisuus on suhteellisen suuri, jotta menetelmä on kustannustehokas. Se ei kuitenkaan sovi kaikkialle annostelijan asennuksen vaatimien kriteerien takia. Parhaiten menetelmä toimii osana muita maatalouden vesiensuojelumenetelmiä fosforipäästöjen vähentämiseksi.