Sosiaalinen tuki perhevalmennuksen työpajatoiminnassa
Känä, Mira (2010)
Känä, Mira
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003316034
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003316034
Tiivistelmä
Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Eteläisessä perhekeskuksessa Kampin toimialueella päädyttiin
järjestämään perhevalmennuksen työntekijöille työpajatoimintaa syksyn 2008 sekä
kevään 2009 aikana. Työpajatoiminnan tarkoituksena oli tukea työntekijöiden käytännön valmennustyötä.
Tavoitteeksi työpajatoiminnalle asetettiin perhevalmennusmateriaaliin tutustuminen,
valmennusryhmien sisältöjen käsittelemisen saaminen tasalaatuiseksi, toimijoiden
tutustuminen uusiin työpareihin, ryhmänohjaustaitojen vahvistaminen sekä kokemuksien ja
taitojen jakaminen. Työpajatoimintaa ei ohjannut ulkopuolinen kouluttaja vaan organisointivastuu
oli pääasiassa kahdella ryhmän jäsenellä.
Opinnäytetyössäni tutkin sitä, miten työpajatoiminta on tukenut työntekijöiden perhevalmennustyötä
ja minkälaista sosiaalista tukea työntekijät ovat työpajoissa saaneet. Opinnäytetyöni
on toteutettu yhteistyössä Helsingin sosiaaliviraston Eteläisen perhekeskuksen Kampin toimialueen
Lapsiperheiden varhaisen tuen ja kotipalvelun tiimin kanssa. Työn teoreettinen viitekehys
muodostuu sosiaalisen tuen teoriasta.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli tuottaa tietoa perhevalmennuksen työpajatoiminnan merkityksestä
työntekijöiden käytännön perhevalmennustyölle. Tarkoituksena oli myös tuoda esiin
tietoa, jonka perusteella voidaan pohtia työpajatoiminnan jatkamista Kampin alueen työntekijöiden
keskuudessa sekä työpajatoiminnan mahdollista kehittämistä.
Opinnäytetyöni on laadullista tutkimusta. Aineistonkeruu tapahtui teemahaastattelun avulla.
Haastattelut toteutin ryhmähaastatteluina. Opinnäytetyöni kohdejoukkona olivat työpajatoimintaan
osallistuneet perhevalmennuksen työntekijät. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla
sisällönanalyysilla.
Tulokset osoittivat, että perhevalmennusmateriaaliin tutustuminen yhdessä oli koettu hyväksi.
Työntekijöiden väliset keskustelut olivat edistäneet samojen lähtökohtien muodostumista
perhevalmennusryhmien ohjaamiselle. Kokemuksien jaon kautta työntekijät olivat rakentaneet
omaa perhevalmennuksen työkalupakkiaan. Lähes kaikkien työntekijöiden ryhmänohjaustaidot
olivat kehittyneet. Tulosten mukaan erityisen tärkeää oli ollut tutustuminen toisiin
työntekijöihin. Ryhmästä saadun tuen kautta motivaatio työtä kohtaan oli lisääntynyt ja itseluottamus
parantunut. Työntekijöille oli välittynyt tietoa jaetun tieteellisen materiaalin ja
kokemusten jaon kautta. Omaa toimintaa oli arvioitu toisten kokemusten pohjalta. Ammattitaito
oli kasvanut muun muassa alueellisen tietouden lisääntymisenä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että työpajatoiminta on tukenut työntekijöiden käytännön
perhevalmennustyötä. Työpajatoiminnalle asetetut tavoitteet ovat suurimmaksi osaksi
toteutuneet. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että työntekijät ovat saaneet työpajoissa
sosiaalista tukea.
Työpajatoiminnan mahdollista jatkoa järjestettäessä tulisi pohtia sitä, miten uudet työntekijät
saadaan toimintaan mukaan ja minkälaisia työtapoja tulevaisuudessa kannattaa työpajoissa
käyttää. Lisäksi tulisi miettiä myös sitä kenelle työpajatoiminnan organisointi jatkossa kuuluu.
järjestämään perhevalmennuksen työntekijöille työpajatoimintaa syksyn 2008 sekä
kevään 2009 aikana. Työpajatoiminnan tarkoituksena oli tukea työntekijöiden käytännön valmennustyötä.
Tavoitteeksi työpajatoiminnalle asetettiin perhevalmennusmateriaaliin tutustuminen,
valmennusryhmien sisältöjen käsittelemisen saaminen tasalaatuiseksi, toimijoiden
tutustuminen uusiin työpareihin, ryhmänohjaustaitojen vahvistaminen sekä kokemuksien ja
taitojen jakaminen. Työpajatoimintaa ei ohjannut ulkopuolinen kouluttaja vaan organisointivastuu
oli pääasiassa kahdella ryhmän jäsenellä.
Opinnäytetyössäni tutkin sitä, miten työpajatoiminta on tukenut työntekijöiden perhevalmennustyötä
ja minkälaista sosiaalista tukea työntekijät ovat työpajoissa saaneet. Opinnäytetyöni
on toteutettu yhteistyössä Helsingin sosiaaliviraston Eteläisen perhekeskuksen Kampin toimialueen
Lapsiperheiden varhaisen tuen ja kotipalvelun tiimin kanssa. Työn teoreettinen viitekehys
muodostuu sosiaalisen tuen teoriasta.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli tuottaa tietoa perhevalmennuksen työpajatoiminnan merkityksestä
työntekijöiden käytännön perhevalmennustyölle. Tarkoituksena oli myös tuoda esiin
tietoa, jonka perusteella voidaan pohtia työpajatoiminnan jatkamista Kampin alueen työntekijöiden
keskuudessa sekä työpajatoiminnan mahdollista kehittämistä.
Opinnäytetyöni on laadullista tutkimusta. Aineistonkeruu tapahtui teemahaastattelun avulla.
Haastattelut toteutin ryhmähaastatteluina. Opinnäytetyöni kohdejoukkona olivat työpajatoimintaan
osallistuneet perhevalmennuksen työntekijät. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla
sisällönanalyysilla.
Tulokset osoittivat, että perhevalmennusmateriaaliin tutustuminen yhdessä oli koettu hyväksi.
Työntekijöiden väliset keskustelut olivat edistäneet samojen lähtökohtien muodostumista
perhevalmennusryhmien ohjaamiselle. Kokemuksien jaon kautta työntekijät olivat rakentaneet
omaa perhevalmennuksen työkalupakkiaan. Lähes kaikkien työntekijöiden ryhmänohjaustaidot
olivat kehittyneet. Tulosten mukaan erityisen tärkeää oli ollut tutustuminen toisiin
työntekijöihin. Ryhmästä saadun tuen kautta motivaatio työtä kohtaan oli lisääntynyt ja itseluottamus
parantunut. Työntekijöille oli välittynyt tietoa jaetun tieteellisen materiaalin ja
kokemusten jaon kautta. Omaa toimintaa oli arvioitu toisten kokemusten pohjalta. Ammattitaito
oli kasvanut muun muassa alueellisen tietouden lisääntymisenä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että työpajatoiminta on tukenut työntekijöiden käytännön
perhevalmennustyötä. Työpajatoiminnalle asetetut tavoitteet ovat suurimmaksi osaksi
toteutuneet. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että työntekijät ovat saaneet työpajoissa
sosiaalista tukea.
Työpajatoiminnan mahdollista jatkoa järjestettäessä tulisi pohtia sitä, miten uudet työntekijät
saadaan toimintaan mukaan ja minkälaisia työtapoja tulevaisuudessa kannattaa työpajoissa
käyttää. Lisäksi tulisi miettiä myös sitä kenelle työpajatoiminnan organisointi jatkossa kuuluu.