MANDALA-PROJEKTI : Mandala välineenä kuvataidetyöskentelyssä
Rauhaniemi, Harri (2017)
Rauhaniemi, Harri
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702242684
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702242684
Tiivistelmä
Abstrakti
Tämän master-tutkinnon tekijä on toiminut 20 vuotta kuvataiteilijana. Matkan varrella hän on täydentänyt koulutustaan (post graduate dip. in art therapy, ammattiopettajan tutkinto) ja järjestänyt useita näyttelyitä, joissa on mukana maalauksia, veistoksia ja installaatioita ja nykyisin myös tietokonegrafiikkaa. Tekijä kiinnostui mandalamaalauksista ja halusi soveltaa niiden tekemisen prosessia kuvataideopetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka mandalamaalausprosessi edesauttaa lapsen kasvua ja kehitystä ja mitkä ovat sen hyödyt kuvataidekoulun opetusta ja opetussuunnitelmaa edelleen kehitettäessä. Kehittämishankkeessa käytettiin laadullisen tutkimuksen dialogista menetelmää ja aineiston analyysissä fenomenologisen tutkimusperinteeseen liittyvää reflektiota mm. kuvataidekasvatukseen liittyvää kirjallisuutta hyödyntäen. Ihmiskäsityksen perustana on Lauri Rauhalan eksistentialisen fenomenologian filosofia. Tutkimusaineisto toi esiin lasten kokemusmaailmaan liittyviä tärkeitä osatekijöitä, joista muodostuu lapsen projektin situationaalinen kokemusmaailma. Myös kuvataidekoulun opettajat tekivät tutkimuksen edetessä oman mandalansa. Opettajien mandalaprosessin aineiston keruuseen käytettiin kyselyä koska he työskentelivät eri työpisteissä eikä kehittämishankkeen tekijällä ollut mahdollisuutta havainnoida heidän työskentelyprosessiaan. Analysoidun aineistojen pohjalta päädyttiin johtopäätökseen että mandalatyöskentelyn myötä ymmärrys lasten maailmankuvaa kohtaan lisääntyy ja lapsen ja opettajan välinen suhde syvenee ja lujittuu. Oman mandalan tehtyään opettajat ymmärsivät paremmin mandalatyöskentelyn problematiikkaa. Tämän kehittämishankkeen tutkimuksellisen osuuden myötä tekijä vakuuttui, että mandalamaalaus menetelmänä puolustaa paikkaansa tärkeänä osa-alueena kuvataidekoulun opetussisällöissä ja sitä voidaan hyödyntää edelleen eri-ikäisten lasten kuvataidekasvatuksessa. Tämä kehittämishanke on edistänyt tekijän oppimista ja havaintotaitoja. Hanke on vienyt eteenpäin taiteilijan omaa taiteellista työskentelyä ja hänen ammatti-identiteettiänsä kuvataiteilijana, opettajana ja ohjaajana vahvistui tämän kehittämishankkeen kautta. Taiteilijan omat mandalateokset olivat julkisesti esillä oppilaiden ja opettajien yhteisessä näyttelyssä ja siten yhdistyivät tähän yhteisölliseen taideprojektiin.
Tämän master-tutkinnon tekijä on toiminut 20 vuotta kuvataiteilijana. Matkan varrella hän on täydentänyt koulutustaan (post graduate dip. in art therapy, ammattiopettajan tutkinto) ja järjestänyt useita näyttelyitä, joissa on mukana maalauksia, veistoksia ja installaatioita ja nykyisin myös tietokonegrafiikkaa. Tekijä kiinnostui mandalamaalauksista ja halusi soveltaa niiden tekemisen prosessia kuvataideopetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka mandalamaalausprosessi edesauttaa lapsen kasvua ja kehitystä ja mitkä ovat sen hyödyt kuvataidekoulun opetusta ja opetussuunnitelmaa edelleen kehitettäessä. Kehittämishankkeessa käytettiin laadullisen tutkimuksen dialogista menetelmää ja aineiston analyysissä fenomenologisen tutkimusperinteeseen liittyvää reflektiota mm. kuvataidekasvatukseen liittyvää kirjallisuutta hyödyntäen. Ihmiskäsityksen perustana on Lauri Rauhalan eksistentialisen fenomenologian filosofia. Tutkimusaineisto toi esiin lasten kokemusmaailmaan liittyviä tärkeitä osatekijöitä, joista muodostuu lapsen projektin situationaalinen kokemusmaailma. Myös kuvataidekoulun opettajat tekivät tutkimuksen edetessä oman mandalansa. Opettajien mandalaprosessin aineiston keruuseen käytettiin kyselyä koska he työskentelivät eri työpisteissä eikä kehittämishankkeen tekijällä ollut mahdollisuutta havainnoida heidän työskentelyprosessiaan. Analysoidun aineistojen pohjalta päädyttiin johtopäätökseen että mandalatyöskentelyn myötä ymmärrys lasten maailmankuvaa kohtaan lisääntyy ja lapsen ja opettajan välinen suhde syvenee ja lujittuu. Oman mandalan tehtyään opettajat ymmärsivät paremmin mandalatyöskentelyn problematiikkaa. Tämän kehittämishankkeen tutkimuksellisen osuuden myötä tekijä vakuuttui, että mandalamaalaus menetelmänä puolustaa paikkaansa tärkeänä osa-alueena kuvataidekoulun opetussisällöissä ja sitä voidaan hyödyntää edelleen eri-ikäisten lasten kuvataidekasvatuksessa. Tämä kehittämishanke on edistänyt tekijän oppimista ja havaintotaitoja. Hanke on vienyt eteenpäin taiteilijan omaa taiteellista työskentelyä ja hänen ammatti-identiteettiänsä kuvataiteilijana, opettajana ja ohjaajana vahvistui tämän kehittämishankkeen kautta. Taiteilijan omat mandalateokset olivat julkisesti esillä oppilaiden ja opettajien yhteisessä näyttelyssä ja siten yhdistyivät tähän yhteisölliseen taideprojektiin.