Työpaikkaan sitoutuminen sairaanhoitajilla psykiatrisessa sairaalassa
Tarkiainen, Mireille (2010)
Tarkiainen, Mireille
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004076175
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004076175
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista oli työskennellä sairaanhoitajana psykiatrisessa sairaalassa ja mitkä tekijät saivat sairaanhoitajat irtisanoutumaan vakituisesta virastaan. Tutkimuksen tarkoitus oli myös kehittää sairaanhoitajan toimenkuvaa tutkitussa työympäristössä. Hoitohenkilöstön työpaikkaan sitoutumista on Suomessa ja kansainvälisesti tutkittu jonkin verran mutta pelkästään psykiatrian alalla työpaikkaan sitoutumista ei ole tarkasteltu. Psykiatrisen alan vetovoimaisuudesta työpaikkana ollaankin oltu huolissaan (STM 2004) ja työvoiman eläköityminen tuo lisää haasteita löytää motivoitunutta työvoimaa psykiatrisiin työpaikkoihin.
Tutkimusjoukon muodostivat yksitoista sairaanhoitajaa, jotka olivat irtisanoutuneet vakituisesta työpaikastaan psykiatrisesta sairaalasta. Tutkimus on laadullinen aineistolähtöinen kvalitatiivinen tutkimus ja sen aineisto kerättiin haastattelemalla.
Sairaanhoitajan työ psykiatrisessa sairaalassa koettiin hyvin säännöin ja ohjein kontrolloituna sekä päivittäinen työskentely rutiineihin pohjautuvana. Useat johtamiseen liittyvät tekijät vaikuttivat sairaanhoitajien työhön sekä työn tekemiseen ja ammatilliseen kehittymiseen sairaalassa. Työssä koettu autonomia oli vähäistä. Työyhteisöt ja ilmapiiri osastotasolla koettiin hyviksi.
Sairaanhoitajien ammatilliset valmiudet tehdä työtä psykiatrista työtä koettiin hukkaan meneviksi ja työssä koettiin passivoitumista ja työmotivaation katoamista. Sairaanhoitajan toimenkuvan toteuttaminen koettiin myös tutkimusorganisaation kulttuuritekijöistä johtuen hankalana. Työpaikassa koetut positiiviset tekijät (koulutusmyönteisyys, osastotason hyvä ilmapiiri, osittain positiivinen lähiesimies työ) eivät riittäneet sitouttamaan työpaikkaan. Johtamiseen ja johtamisen menetelmiin koettiin tyytymättömyyttä, työssä koettiin saadun heikkoa arvostusta ja palkitsevuutta. Tutkimustuloksien kokonaisuus heijastui kokonaisuudessaan ongelmapainotteisena koska haastateltavat olivat irtisanoutuneita. Autonomiaa lisäämällä, työn organisointia ja työpaikan johtamismenetelmiä uudistamalla voidaan sitouttaa sairaanhoitajia paremmin organisaatioon.
Tutkimusjoukon muodostivat yksitoista sairaanhoitajaa, jotka olivat irtisanoutuneet vakituisesta työpaikastaan psykiatrisesta sairaalasta. Tutkimus on laadullinen aineistolähtöinen kvalitatiivinen tutkimus ja sen aineisto kerättiin haastattelemalla.
Sairaanhoitajan työ psykiatrisessa sairaalassa koettiin hyvin säännöin ja ohjein kontrolloituna sekä päivittäinen työskentely rutiineihin pohjautuvana. Useat johtamiseen liittyvät tekijät vaikuttivat sairaanhoitajien työhön sekä työn tekemiseen ja ammatilliseen kehittymiseen sairaalassa. Työssä koettu autonomia oli vähäistä. Työyhteisöt ja ilmapiiri osastotasolla koettiin hyviksi.
Sairaanhoitajien ammatilliset valmiudet tehdä työtä psykiatrista työtä koettiin hukkaan meneviksi ja työssä koettiin passivoitumista ja työmotivaation katoamista. Sairaanhoitajan toimenkuvan toteuttaminen koettiin myös tutkimusorganisaation kulttuuritekijöistä johtuen hankalana. Työpaikassa koetut positiiviset tekijät (koulutusmyönteisyys, osastotason hyvä ilmapiiri, osittain positiivinen lähiesimies työ) eivät riittäneet sitouttamaan työpaikkaan. Johtamiseen ja johtamisen menetelmiin koettiin tyytymättömyyttä, työssä koettiin saadun heikkoa arvostusta ja palkitsevuutta. Tutkimustuloksien kokonaisuus heijastui kokonaisuudessaan ongelmapainotteisena koska haastateltavat olivat irtisanoutuneita. Autonomiaa lisäämällä, työn organisointia ja työpaikan johtamismenetelmiä uudistamalla voidaan sitouttaa sairaanhoitajia paremmin organisaatioon.