Tien reunaympäristön pehmentäminen eri tietyypeillä : Suistumisonnettomuudet 2010 - 2014
Lepistö, Jukka-Pekka (2017)
Lepistö, Jukka-Pekka
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703173403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703173403
Tiivistelmä
Yli neljänkymmenen vuoden systemaattinen liikenneturvallisuustyö on vähentänyt liikennekuolemien määrän huippuvuosien yli tuhannesta kuolemasta nykyiseen noin 250 kuolemaan; vuonna 2015 tapahtui 257 liikennekuolemaa.
Vuosina 2010 – 2014 yleisimmät kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet olivat suistumisonnettomuuksia (407 kpl) ja kohtaamisonettomuuksia (368 kpl).
Liikennevakuutuskeskuksen Onnettomuustietoinstituutti tilasi suistumisonnettomuuksien tutkinnan vuosista 2010 – 2014, joka perustui liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien onnettomuusselostuksiin ja onnettomuustietorekisterin tilastoihin. Tutkittavana oli 153 kuolemaan johtanutta suistumisonnettomuutta Liikenneviraston hallinnoimilla valta-, kanta- ja seututeillä.
Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää keinoja, joilla suistumisonnettomuuksien määrää voidaan vähentää tai ainakin niiden seurauksia lieventää.
Tutkimusajanjaksona suistumisonnettomuuksien yleisimmät törmäyskohteet olivat puut, tiekaide, tien rakenteet ja ojan vastaluiska. Suistuminen tapahtui useimmiten kuivalla kesäkelillä nopeusrajoitusalueella 80 km/h ja kuljettajana oli mies.
Onnettomuuksien seurauksien vakavuutta voidaan lieventää poistamalla kaikki myötäämättömät esteet turva-alueelta, kuten puut ja kivet tai jos niitä ei voida poistaa, tulisi ne suojata kaiteella. Pientareita leventämällä kuljettajalle annetaan mahdollisuus reagoida ja mahdollisesti palauttaa ajoneuvo tielle. Luiskia loiventamalla varmistetaan, että auto ei kaadu suistuessaan tieltä ulos.
Vuosina 2010 – 2014 yleisimmät kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet olivat suistumisonnettomuuksia (407 kpl) ja kohtaamisonettomuuksia (368 kpl).
Liikennevakuutuskeskuksen Onnettomuustietoinstituutti tilasi suistumisonnettomuuksien tutkinnan vuosista 2010 – 2014, joka perustui liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien onnettomuusselostuksiin ja onnettomuustietorekisterin tilastoihin. Tutkittavana oli 153 kuolemaan johtanutta suistumisonnettomuutta Liikenneviraston hallinnoimilla valta-, kanta- ja seututeillä.
Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää keinoja, joilla suistumisonnettomuuksien määrää voidaan vähentää tai ainakin niiden seurauksia lieventää.
Tutkimusajanjaksona suistumisonnettomuuksien yleisimmät törmäyskohteet olivat puut, tiekaide, tien rakenteet ja ojan vastaluiska. Suistuminen tapahtui useimmiten kuivalla kesäkelillä nopeusrajoitusalueella 80 km/h ja kuljettajana oli mies.
Onnettomuuksien seurauksien vakavuutta voidaan lieventää poistamalla kaikki myötäämättömät esteet turva-alueelta, kuten puut ja kivet tai jos niitä ei voida poistaa, tulisi ne suojata kaiteella. Pientareita leventämällä kuljettajalle annetaan mahdollisuus reagoida ja mahdollisesti palauttaa ajoneuvo tielle. Luiskia loiventamalla varmistetaan, että auto ei kaadu suistuessaan tieltä ulos.