Eriytetty tuloverojärjestelmä : ongelmana tulon jakaminen pääomatuloon ja ansiotuloon
Koivuniemi, Antti (2010)
Koivuniemi, Antti
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004086211
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004086211
Tiivistelmä
ERIYTETTY TULOVEROJÄRJESTELMÄ – Ongelmana tulon jakaminen ansiotuloon ja pääomatuloon
Perinteisesti verotuksen keskeisimpänä tehtävänä hyvinvointivaltiossa voidaan yleisesti pitää julkisen sektorin toiminnan rahoittamista. Esimerkiksi sosiaaliturva, terveydenhuolto, yleinen hallinto, elinkeinojen edistäminen, koulutus ja puolustusvoimien menot kustannetaan verotuloina kerättävin varoin. Erilaiset tuloverot muodostavat veroista suurimman osan. Työn teoriaosassa perehdyn verojen tarkoitukseen. Tutkin myös hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia.
Suomessa tuloverotuksessa tulot jaetaan pääsääntöisesti progressiivisen veroasteikon mukaan verotettavaksi ansiotuloksi, sekä suhteellisen verokannan alaiseksi pääomatuloksi. Progressiivisen verokannan ansiotuloverotustamme on kansainvälisestikin arvosteltu korkeiden rajaveroasteiden vuoksi, jotka eivät enää ylemmissä tuloluokissa kannusta työntekijää. Pääomatuloja taas verotetaan yhtenäisen suhteellisen verokannan mukaan, joka vuonna 2010 on 28 prosenttia. Ansiotulojen progressiivisen verokannan ylittäessä pääomatulojen verotuksen suhteellisen verokannan, saattaa verotettavalle syntyä kiusaus yrittää muuttaa korkeamman verokannan tulojaan kevyemmin verotetuksi.
Opinnäytetyössäni tutkin, mitä ongelmia verokantojen ero aiheuttaa. Tutkin myös tuloverolain antamaa liikkumavaraa yksityishenkilön verosuunnittelussa, sillä tuloverolaki ei nykyisellään anna jokaiseen kysymykseen vastausta. Joissain tilanteissa korkeamman verokannan ansiotulon muuttaminen kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi lienee mahdollista. Luonnollisesti Verohallinnon ohjeet osaltaan täydentävät ja ohjaavat tuloverolain soveltamista käytännön verotuksessa.
Perinteisesti verotuksen keskeisimpänä tehtävänä hyvinvointivaltiossa voidaan yleisesti pitää julkisen sektorin toiminnan rahoittamista. Esimerkiksi sosiaaliturva, terveydenhuolto, yleinen hallinto, elinkeinojen edistäminen, koulutus ja puolustusvoimien menot kustannetaan verotuloina kerättävin varoin. Erilaiset tuloverot muodostavat veroista suurimman osan. Työn teoriaosassa perehdyn verojen tarkoitukseen. Tutkin myös hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia.
Suomessa tuloverotuksessa tulot jaetaan pääsääntöisesti progressiivisen veroasteikon mukaan verotettavaksi ansiotuloksi, sekä suhteellisen verokannan alaiseksi pääomatuloksi. Progressiivisen verokannan ansiotuloverotustamme on kansainvälisestikin arvosteltu korkeiden rajaveroasteiden vuoksi, jotka eivät enää ylemmissä tuloluokissa kannusta työntekijää. Pääomatuloja taas verotetaan yhtenäisen suhteellisen verokannan mukaan, joka vuonna 2010 on 28 prosenttia. Ansiotulojen progressiivisen verokannan ylittäessä pääomatulojen verotuksen suhteellisen verokannan, saattaa verotettavalle syntyä kiusaus yrittää muuttaa korkeamman verokannan tulojaan kevyemmin verotetuksi.
Opinnäytetyössäni tutkin, mitä ongelmia verokantojen ero aiheuttaa. Tutkin myös tuloverolain antamaa liikkumavaraa yksityishenkilön verosuunnittelussa, sillä tuloverolaki ei nykyisellään anna jokaiseen kysymykseen vastausta. Joissain tilanteissa korkeamman verokannan ansiotulon muuttaminen kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi lienee mahdollista. Luonnollisesti Verohallinnon ohjeet osaltaan täydentävät ja ohjaavat tuloverolain soveltamista käytännön verotuksessa.