Kivunhoidon dokumentointi kirurgisella vuodeosastolla elektiivisen potilaan hoidossa
Kyllijoki, Jaana; Tuomaala, Marianne (2017)
Kyllijoki, Jaana
Tuomaala, Marianne
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705056461
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705056461
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli tutkia kivunhoidon dokumentoinnin toteutumista kirurgisella vuodeosastolla elektiivisen potilaan hoidossa. Opinnäytetyö perustui työelämäyhteyden tarpeeseen ja toiveeseen. Tarkoituksena oli kuvata potilasasiakirja-analyysin pohjalta, miten kivunhoidon dokumentointia oli toteutettu. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa tämänhetkisestä tilanteesta kivunhoidon dokumentoinnin nykytilan havainnollistamiseksi sekä sen kehittämiseksi. Tutkimus toteutettiin yhdessä erään Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluvan kirurgisen vuodeosaston kanssa. Tutkimusaineistoa analysoitiin laadullisesti sekä määrällisesti. Nämä kaksi tutkimusmenetelmää yhdistettiin mahdollisimman tarkan sisällönanalyysin saavuttamiseksi. Tutkimuskysymyksien tehtävänä oli vastata kysymyksiin, miten ja kuinka usein kipua on dokumentoitu.
Tutkimusaineistosta selvisi, että kivunhoidon dokumentointi on ollut puutteellista usean potilastapauksen kohdalla. Dokumentointi on ollut luonteeltaan pitkälti hoitajalähtöistä tai tehtäväkeskeistä eikä potilaiden kivun arvioinnissa ollut käytetty apuna kivun voimakkuutta kuvaavia ja sen arviointia helpottavia kipumittareita. Lisäksi rakenteinen kirjaaminen on tuottanut haastavuutta kivunhoidon dokumentoinnin suhteen, mikä ilmenee kivunhoidon dokumentointina usean eri alaluokan alle. Vuorokohtaista vaihtelua kivunhoidon dokumentoinnin suhteen ei ilmennyt.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella kivunhoidon dokumentoinnin kehittäminen on aiheellista ja tarpeellista potilaiden laadukkaan hoitotyön edistämiseksi. Kehittämisehdotuksina tilanteen parantamiseksi voisi olla kivunhoidon sekä dokumentoinnin koulutusten lisääminen hoitohenkilökunnalle. Myös yhdenmukaisen kirjaamismallin kehittäminen voisi puolestaan edistää kivunhoidon dokumentoinnin laatua. Kivunhoidossa käyttöön otettavat kivunmittauksen apuvälineet yhdessä sanallisen arvion kanssa täydentäisivät toisiaan sekä selkeyttäisivät potilaan kokemaa kipua helpottaen samalla kivunhoitotyötä sekä sen dokumentointia.
Tutkimusaineistosta selvisi, että kivunhoidon dokumentointi on ollut puutteellista usean potilastapauksen kohdalla. Dokumentointi on ollut luonteeltaan pitkälti hoitajalähtöistä tai tehtäväkeskeistä eikä potilaiden kivun arvioinnissa ollut käytetty apuna kivun voimakkuutta kuvaavia ja sen arviointia helpottavia kipumittareita. Lisäksi rakenteinen kirjaaminen on tuottanut haastavuutta kivunhoidon dokumentoinnin suhteen, mikä ilmenee kivunhoidon dokumentointina usean eri alaluokan alle. Vuorokohtaista vaihtelua kivunhoidon dokumentoinnin suhteen ei ilmennyt.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella kivunhoidon dokumentoinnin kehittäminen on aiheellista ja tarpeellista potilaiden laadukkaan hoitotyön edistämiseksi. Kehittämisehdotuksina tilanteen parantamiseksi voisi olla kivunhoidon sekä dokumentoinnin koulutusten lisääminen hoitohenkilökunnalle. Myös yhdenmukaisen kirjaamismallin kehittäminen voisi puolestaan edistää kivunhoidon dokumentoinnin laatua. Kivunhoidossa käyttöön otettavat kivunmittauksen apuvälineet yhdessä sanallisen arvion kanssa täydentäisivät toisiaan sekä selkeyttäisivät potilaan kokemaa kipua helpottaen samalla kivunhoitotyötä sekä sen dokumentointia.