"No en minä ainakaan tänne kotia ketään ukkoja haluaisi" : Pääkaupunkiseudun metsänomistajien tavoittamisen välineitä
Tiitinen, Miikkael (2017)
Tiitinen, Miikkael
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117673
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117673
Tiivistelmä
Työn tilannut Suomen metsäkeskuksen eteläisen palvelualueen elinkeinopalvelut koki pääkaupunkiseudun metsänomistajien yhteydenottojen olevan haasteellisempia kuin muualla maassa. Kaupungistumisen myötä yhä useampi suomalainen asuu kaupungissa, jolloin myös yhä useampi metsänomistaja on etämetsänomistaja. Tulevat metsänomistajasukupolvet tulevat olemaan taustoiltaan ja tavoitteiltaan monipuolisempi asiakasryhmä verrattuna aiempaan metsänomistajasukupolveen.
Tutkielman tavoitteena oli tutkia pääkaupunkiseudulla asuvien metsiensä potentiaalia heikosti hyödyntävien metsänomistajien erityispiirteitä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitkä yhteydenotto- ja tiedonhankintakanavat metsänomistajat kokivat toimivimpina. Tulosten pohjalta pystyttäisiin tarkastelemaan nykyisten asiakastyössä käytössä olevien toimintatapojen toimivuutta ja tarpeen tullen muuttamaan käytäntöjä. Tutkimus oli kvalitatiivinen, sillä tarkoituksena oli saada syvällisempää tietoa kohderyhmästä. Ennen puhelinhaastatteluja kohderyhmästä hankittiin tietoa keskustelemalla Metsäkeskuksen asiakasneuvojien kanssa. Puhelinhaastatteluun vastasi 17 pääkaupunkiseudulla asuvaa metsänomistajaa, joiden metsätiloilta ei ollut tullut kymmeneen vuoteen metsänkäyttöilmoitusta tai Kemera-tukihakemusta.
Tulokset osoittivat, että metsänomistajat arvostavat metsäammattilaisen mielipiteitä ja ammattitaitoa. Metsäammattilainen haluttaisiin kohdata mieluiten kasvokkain kahden kesken, jolloin neuvonnan koettiin olevan vuorovaikutuksellisesti tehokkainta ja henkilökohtaisinta. Demografisia yleistyksiä metsänomistajien taustoista ja metsätaloudellisesta käyttäytymisestä ei pienen otannan vuoksi pysty tekemään. Tulokset osoittivat kuitenkin merkkejä siitä, että metsänomistajat olisivat pääkaupunkiseudulla korkeammin koulutettuja sekä etäisyys heidän asuinpaikkansa ja metsätilansa välillä olisi suurempi kuin muualla Suomessa.
Metsäkeskuksen asiakasneuvojien työnkuvan parantamiseksi käytössä olevien asiakaslistojen ajantasaisuutta ja segmentointikriteereitä olisi hyvä tarkentaa. Tällöin asiakasneuvojilla olisi käytössään aina tuorein tieto metsänomistajista eikä tehokasta työaikaa kuluisi tietojen oikeellisuuden tarkistamiseen. Lisäksi metsäalan koulutuksessa tulisi huomioida metsänomistajien rakennemuutoksen aiheuttama neuvontapalveluiden tarpeen kasvu. Tällöin koulutus takaisi tulevaisuuden metsäammattilaisille paremmat lähtökohdat asiakaspalvelu- ja neuvontatehtäviin ja sitä kautta myös metsänomistajille paremmat mahdollisuudet metsänsä hoitamiseen.
Tutkielman tavoitteena oli tutkia pääkaupunkiseudulla asuvien metsiensä potentiaalia heikosti hyödyntävien metsänomistajien erityispiirteitä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitkä yhteydenotto- ja tiedonhankintakanavat metsänomistajat kokivat toimivimpina. Tulosten pohjalta pystyttäisiin tarkastelemaan nykyisten asiakastyössä käytössä olevien toimintatapojen toimivuutta ja tarpeen tullen muuttamaan käytäntöjä. Tutkimus oli kvalitatiivinen, sillä tarkoituksena oli saada syvällisempää tietoa kohderyhmästä. Ennen puhelinhaastatteluja kohderyhmästä hankittiin tietoa keskustelemalla Metsäkeskuksen asiakasneuvojien kanssa. Puhelinhaastatteluun vastasi 17 pääkaupunkiseudulla asuvaa metsänomistajaa, joiden metsätiloilta ei ollut tullut kymmeneen vuoteen metsänkäyttöilmoitusta tai Kemera-tukihakemusta.
Tulokset osoittivat, että metsänomistajat arvostavat metsäammattilaisen mielipiteitä ja ammattitaitoa. Metsäammattilainen haluttaisiin kohdata mieluiten kasvokkain kahden kesken, jolloin neuvonnan koettiin olevan vuorovaikutuksellisesti tehokkainta ja henkilökohtaisinta. Demografisia yleistyksiä metsänomistajien taustoista ja metsätaloudellisesta käyttäytymisestä ei pienen otannan vuoksi pysty tekemään. Tulokset osoittivat kuitenkin merkkejä siitä, että metsänomistajat olisivat pääkaupunkiseudulla korkeammin koulutettuja sekä etäisyys heidän asuinpaikkansa ja metsätilansa välillä olisi suurempi kuin muualla Suomessa.
Metsäkeskuksen asiakasneuvojien työnkuvan parantamiseksi käytössä olevien asiakaslistojen ajantasaisuutta ja segmentointikriteereitä olisi hyvä tarkentaa. Tällöin asiakasneuvojilla olisi käytössään aina tuorein tieto metsänomistajista eikä tehokasta työaikaa kuluisi tietojen oikeellisuuden tarkistamiseen. Lisäksi metsäalan koulutuksessa tulisi huomioida metsänomistajien rakennemuutoksen aiheuttama neuvontapalveluiden tarpeen kasvu. Tällöin koulutus takaisi tulevaisuuden metsäammattilaisille paremmat lähtökohdat asiakaspalvelu- ja neuvontatehtäviin ja sitä kautta myös metsänomistajille paremmat mahdollisuudet metsänsä hoitamiseen.