Epiduraalinen kivunhoito postoperatiivisessa hoitotyössä
Paronen, Tuula; Jylkkä, Auli (2017)
Paronen, Tuula
Jylkkä, Auli
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052410032
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052410032
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kirurgian vuodeosaston hoitokäytänteitä leikkauksen jälkeisessä epiduraalisessa kivunhoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää ja yhdenmukaistaa osastolla tapahtuvaa sairaanhoitajien toteuttamaa epiduraalista kivunhoitoa. Osana opinnäytetyötä osastolle suunniteltiin check-lista yhtenäistämään hoitokäytänteitä ja toimimaan apuvälineenä hoitotyössä. Yhteistyökumppanin toimeksiannon perusteella opinnäytetyö rajautui epiduraalista kivunhoitoa saavan potilaan seurannan ja hoidon erityispiirteisiin.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui epiduraalisen kivunhoidon sekä epiduraalisen potilaan seurannan käsitteiden alle. Osaston hoitokäytänteitä ja keinoja niiden kehittämiseksi kartoitettiin standardoidun kyselyn avulla. Kysely toimitettiin 24 sairaanhoitajalle, joista 13 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentti oli 54 %. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Excel -ohjelman avulla toteutettua havaintomatriisia.
Opinnäytetyön tulosten mukaan sairaanhoitajat tarkkailivat harvimmin epiduraalista kivunhoitoa saavien potilaiden ihon väriä ja voimakasta pahoinvointia. Potilaan kivun mittaamista toteutettiin pääosin aktiivisesti useamman kerran työvuorossa, mutta kivuliaan tai kivunlievitystä saavan potilaan kipua mittasi vain hieman yli puolet hoitajista. Kirjaaminen oli pääosin yhtenäistä ja suositusten mukaista. Harvimmin kirjattiin lääkeseoksen koostumus ja kivunhoidon menetelmä. Osaston epiduraalisen kivunhoidon käytänteiden kehittämistä ja yhdenmukaistamista tutkittaessa sairaanhoitajat nostivat kehittämisen keinoksi lisäkoulutuksen ja kirjalliset ohjeet. Suurin osa hoitajista oli sitä mieltä, että epiduraalista kivunhoitoa saavan potilaan järjestelmällinen seuranta on mahdollista osastolla. Myös potilaan epiduraaliseen kivunhoitoon liittyvän tiedon jatkuvuus koettiin pääosin hyväksi, mutta myös kehittämiskohteita nousi esiin.
Opinnäytetyön tulosten perusteella sairaanhoitajien epiduraalisen kivunhoidon toteuttamisessa oli yhteneväisyyksiä, mutta myös hajontaa ja kehittämiskohteita. Enemmistö vastaajista kuitenkin toteutti epiduraalista kivunhoitoa opinnäytetyön lähteiden suositusten mukaisesti. Kehittämisehdotukseksi nostettiin lisäkoulutuksen järjestäminen sairaanhoitajille epiduraalisesta kivunhoidosta. Osaksi lisäkoulutusta ehdotettiin esimerkiksi benchmarking -menetelmän hyödyntämistä. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotettiin vastaavanlaista kartoitusta mahdollisten lisäkoulutusten ja check-listan käyttöönoton jälkeen. Myös tutkimuksen toistaminen verrokkiryhmälle vertailumahdollisuuksien hyödyntämiseksi katsottiin mahdolliseksi.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui epiduraalisen kivunhoidon sekä epiduraalisen potilaan seurannan käsitteiden alle. Osaston hoitokäytänteitä ja keinoja niiden kehittämiseksi kartoitettiin standardoidun kyselyn avulla. Kysely toimitettiin 24 sairaanhoitajalle, joista 13 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentti oli 54 %. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Excel -ohjelman avulla toteutettua havaintomatriisia.
Opinnäytetyön tulosten mukaan sairaanhoitajat tarkkailivat harvimmin epiduraalista kivunhoitoa saavien potilaiden ihon väriä ja voimakasta pahoinvointia. Potilaan kivun mittaamista toteutettiin pääosin aktiivisesti useamman kerran työvuorossa, mutta kivuliaan tai kivunlievitystä saavan potilaan kipua mittasi vain hieman yli puolet hoitajista. Kirjaaminen oli pääosin yhtenäistä ja suositusten mukaista. Harvimmin kirjattiin lääkeseoksen koostumus ja kivunhoidon menetelmä. Osaston epiduraalisen kivunhoidon käytänteiden kehittämistä ja yhdenmukaistamista tutkittaessa sairaanhoitajat nostivat kehittämisen keinoksi lisäkoulutuksen ja kirjalliset ohjeet. Suurin osa hoitajista oli sitä mieltä, että epiduraalista kivunhoitoa saavan potilaan järjestelmällinen seuranta on mahdollista osastolla. Myös potilaan epiduraaliseen kivunhoitoon liittyvän tiedon jatkuvuus koettiin pääosin hyväksi, mutta myös kehittämiskohteita nousi esiin.
Opinnäytetyön tulosten perusteella sairaanhoitajien epiduraalisen kivunhoidon toteuttamisessa oli yhteneväisyyksiä, mutta myös hajontaa ja kehittämiskohteita. Enemmistö vastaajista kuitenkin toteutti epiduraalista kivunhoitoa opinnäytetyön lähteiden suositusten mukaisesti. Kehittämisehdotukseksi nostettiin lisäkoulutuksen järjestäminen sairaanhoitajille epiduraalisesta kivunhoidosta. Osaksi lisäkoulutusta ehdotettiin esimerkiksi benchmarking -menetelmän hyödyntämistä. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotettiin vastaavanlaista kartoitusta mahdollisten lisäkoulutusten ja check-listan käyttöönoton jälkeen. Myös tutkimuksen toistaminen verrokkiryhmälle vertailumahdollisuuksien hyödyntämiseksi katsottiin mahdolliseksi.