Aktiivisten ja passiivisten rahastojen sijoitusstrategioiden vertailu
Laiho, Kaisa (2017)
Laiho, Kaisa
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111560
Tiivistelmä
Rahastosijoittamisesta on tullut viime vuosikymmenten aikana suositumpaa, ja rahastoja voidaan luokitella lukuisilla eri tavoilla. Sijoitusrahastojen strategia voi perustua aktiiviseen tai passiiviseen salkunhoitoon. Näiden strategioiden paremmuudesta on runsaasti eri mielipiteitä. Tämä opinnäytetyö keskittyy edellä olevan aiheen käsittelyyn vertailemalla aktiivisten ja passiivisten osakerahastojen tuottoja, riskejä, sijoitusten hajautuksia sekä kustannustehokkuutta. Tutkimus on rajattu vain suomalaisiin osakkeisiin sijoittaviin osakerahastoihin.
Sijoitusrahastojen toimintaa tarkastellessa on tärkeää tuntea käsite markkinoiden tehokkuudesta ja moderni portfolioteoria. Rahastot ovat valmiiksi hajautettuja portfolioita, ja myös riskin ja tuoton käsitteet ovat tärkeitä. Aktiivinen salkunhoito pyrkii saavuttamaan lisätuottoa sijoituskohteita valikoimalla. Tämä lisää yleensä riskitasoa ja kuluja, mutta tuotto-odotus voi olla vertaismarkkinoiden tuottoa korkeampi. Passiivisella strategialla pyritään kokoamaan vertaismarkkinoiden mukainen portfolio ja siten saamaan vastaava tuottotaso.
Rahastoja voidaan luokitella monella eri tavalla. Niitä ovat esimerkiksi osakerahastot, korkorahastot, yhdistelmärahastot, rahastojen rahastot, indeksirahastot, ETF:t, hedge-rahastot ja vipurahastot. Näiden kesken sijoitusstrategiat ovat erilaiset ja siten myös niiden tuotto- ja riskitasot. Myös kulurakenteen vaihtelevat. Sijoitusstrategiat voivat erota huomattavastikin rahaston lajista riippuen, ja Suomessa Sijoitusrahastolaki määrittelee esimerkiksi erilaisten rahastojen hajautussäännöt ja pääomavaatimukset.
Useita eri tunnuslukuja voidaan käyttää arvioimaan rahaston riskiä, tuottoa ja muita ominaisuuksia. Yleisimpiä tuoton ja riskin tunnuslukuja ovat volatiliteetti, beta-kerroin, Sharpen luku, Treynorin luku, Jensenin alfa, VaR-analyysi, duraatio sekä tracking error. Tärkeitä tunnuslukuja ovat myös information ratio, selitysarvo, active share, TER-luku ja salkun kiertonopeus.
Tutkimusosuudessa vertaillaan neljää aktiivista ja neljää passiivista osakerahastoa. Tutkimus on toteutettu keräämällä aineistoa havainnollistaviksi kuvioiksi ja taulukoiksi. Vertailtavia kohteita ovat aktiivisten ja passiivisten rahastojen tuottoerot, rahastojen ja vertailuindeksien tuottojen välinen suhde, tuoton ja riskin suhde sekä kustannusten vaihtelu. Tunnusluvuista vertaillaan Sharpen lukua, betaa, alfaa, tracking erroria sekä active sharea.
Tutkimuksessa osoitetaan ennakko-odotusten tavoin, että aktiivisessa salkunhoidossa tuotot voivat vaihdella runsaasti. Passiivinen salkunhoito sopii sijoittajalle, joka tyytyy enintään vertailuindeksin mukaiseen tuottoon. Sijoittajan kannattaa huomioida, onko aktiiviseksi markkinoitu rahasto piiloindeksoiva rahasto, jottei turhia kuluja maksettaisi.
Sijoitusrahastojen toimintaa tarkastellessa on tärkeää tuntea käsite markkinoiden tehokkuudesta ja moderni portfolioteoria. Rahastot ovat valmiiksi hajautettuja portfolioita, ja myös riskin ja tuoton käsitteet ovat tärkeitä. Aktiivinen salkunhoito pyrkii saavuttamaan lisätuottoa sijoituskohteita valikoimalla. Tämä lisää yleensä riskitasoa ja kuluja, mutta tuotto-odotus voi olla vertaismarkkinoiden tuottoa korkeampi. Passiivisella strategialla pyritään kokoamaan vertaismarkkinoiden mukainen portfolio ja siten saamaan vastaava tuottotaso.
Rahastoja voidaan luokitella monella eri tavalla. Niitä ovat esimerkiksi osakerahastot, korkorahastot, yhdistelmärahastot, rahastojen rahastot, indeksirahastot, ETF:t, hedge-rahastot ja vipurahastot. Näiden kesken sijoitusstrategiat ovat erilaiset ja siten myös niiden tuotto- ja riskitasot. Myös kulurakenteen vaihtelevat. Sijoitusstrategiat voivat erota huomattavastikin rahaston lajista riippuen, ja Suomessa Sijoitusrahastolaki määrittelee esimerkiksi erilaisten rahastojen hajautussäännöt ja pääomavaatimukset.
Useita eri tunnuslukuja voidaan käyttää arvioimaan rahaston riskiä, tuottoa ja muita ominaisuuksia. Yleisimpiä tuoton ja riskin tunnuslukuja ovat volatiliteetti, beta-kerroin, Sharpen luku, Treynorin luku, Jensenin alfa, VaR-analyysi, duraatio sekä tracking error. Tärkeitä tunnuslukuja ovat myös information ratio, selitysarvo, active share, TER-luku ja salkun kiertonopeus.
Tutkimusosuudessa vertaillaan neljää aktiivista ja neljää passiivista osakerahastoa. Tutkimus on toteutettu keräämällä aineistoa havainnollistaviksi kuvioiksi ja taulukoiksi. Vertailtavia kohteita ovat aktiivisten ja passiivisten rahastojen tuottoerot, rahastojen ja vertailuindeksien tuottojen välinen suhde, tuoton ja riskin suhde sekä kustannusten vaihtelu. Tunnusluvuista vertaillaan Sharpen lukua, betaa, alfaa, tracking erroria sekä active sharea.
Tutkimuksessa osoitetaan ennakko-odotusten tavoin, että aktiivisessa salkunhoidossa tuotot voivat vaihdella runsaasti. Passiivinen salkunhoito sopii sijoittajalle, joka tyytyy enintään vertailuindeksin mukaiseen tuottoon. Sijoittajan kannattaa huomioida, onko aktiiviseksi markkinoitu rahasto piiloindeksoiva rahasto, jottei turhia kuluja maksettaisi.