Päätöksentekoon vaikuttavat heikot signaalit Tulevaisuusikkunassa
Ullgren-Lajunen, Sari (2017)
Lataukset:
Ullgren-Lajunen, Sari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060111640
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060111640
Tiivistelmä
Tässä työssä tarkastellaan valittua aihetta niin teorian kuin empirian pohjalta. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, kuinka teorian pohjalta päätöksenteon ilmiöt liittyvät heikkojen signaaleiden havaitsemiseen. Teoriaperustassa hyödynnetään käyttäytymistaloustieteen sekä tulevaisuuden tutkimuksen kirjallisuudesta löytyvää tietoa. Teoriassa esitellään Igor Ansoffin (1990) filtterimalli. Empiirisessä tutkimuksessa selvitettiin miten tutkittavat suhtautuivat valittuihin heikkoihin signaaleihin, jotka esitettiin tulevaisuuskuvien muodossa Tulevaisuusikkunassa. Lisäksi alatutkimuskysymyksinä empiirisessä osiossa selvitettiin Tulevaisuusikkuna-menetelmän soveltuvuutta organisaation ennakointiin ja organisaation ennakointia edistäviä ja estäviä asioita. Teoreettista tietopohjaa sekä empiirisen tutkimuksen tuloksia hyödynnettiin kehittämistehtävässä, jossa esitellään suunnitelma organisaation ennakointikyvykkyyden nostamiseksi strategiassa määritellylle tasolle vaiheistetun ennakointipilotin avulla.
Tämä työ on tehty Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Työ tarjoaa konkreettisen organisaatiotasoisen suunnitelman lisäksi uutta tietoa siitä, kuinka käyttäytymistaloustieteessä esitellyt päätöksenteon ilmiöt yhdistyvät heikkojen signaaleiden havaitsemiseen Igor Ansoffin (1990) filtterimallissa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin tapaustutkimus. Laadullinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin sekä ryhmähaastattelulla ja analysoitiin teemoittelua hyödyntäen. Haastatteluista kahdeksan oli yksilöhaastattelua ja yksi viiden hengen ryhmähaastattelu.
Tutkimuksen tuloksena teoreettisen tarkastelun pohjalta voidaan todeta, että päätöksenteon ilmiöt liittyvät vahvasti heikkojen signaaleiden havaitsemiseen ja ne voitiin asemoida visuaalisesti Ansoffin (1990) filtterimalliin. Empiirisessä osiossa oli selvästi havaittavissa erilaisia päätöksenteon ilmiöitä haastatteluhetkellä. Näistä selkeimmin voitiin todeta emootioiden vaikutus, ankkuroituminen, vahvistusharha sekä laumakäyttäytymisen vaikutus. Osoituksena emootioiden vaikutuksesta haastatellut jättivät sellaiset tulevaisuuskuvat, joita kohtaan he ilmoittivat voimakkaan negatiivisen tunteen, merkitsemättä aikajanalle. Ankkuroituminen ilmeni voimakkaimmin tulevaisuuskuvien merkitsemisessä janalle, jolloin tutkittavat käyttivät ankkurina joko nykyhetkeä tai arviota omasta kuolinvuodestaan. Vahvistusharha tuli esiin kun tutkittavia pyydettiin poimimaan kuvista toivotuimpia tulevaisuuskuvia. Tutkittavat pystyivät nimeämään käsitystään vahvistavia asioita poimimaansa kuvaan liittyen. Laumakäyttäytyminen vaikutti tässä tutkimuksessa positiivisesti. Ryhmä keskusteli tulevaisuuskuvista tuoden esiin näkemyksiä monesta eri näkökulmasta, tämä voi estää useita ajattelun ansoja ja vinoumia.
Haastatteluissa tuli esiin, että kiireen ohella osaamisen puute on merkittävä syy siihen, miksi ennakointia ei tehdä tällä hetkellä. Empiirisen tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että Tulevaisuusikkuna menetelmänä on tulevaisuusajattelua edistävä, sillä haastatellut kertoivat saaneensa uusia ideoita ja jokainen haastateltu kertoi voivansa hyödyntää menetelmää työssään mm. tutkimusaiheiden kehittämiseen, inspiraationa, perspektiivin hakemiseen, seminaarien yhteyteen sekä brändin rakentamisessa. Menetelmää voitaisiin käyttää organisaation tulevaisuuden vision visuaaliseen esittämiseen ja näin hyödyntää ajattelun ankkureita. Tulevaisuusikkuna on tutkimuksen mukaan tuuppauksen kaltainen askel kohti organisaation ennakointikyvykkyyttä.
Tämä työ on tehty Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Työ tarjoaa konkreettisen organisaatiotasoisen suunnitelman lisäksi uutta tietoa siitä, kuinka käyttäytymistaloustieteessä esitellyt päätöksenteon ilmiöt yhdistyvät heikkojen signaaleiden havaitsemiseen Igor Ansoffin (1990) filtterimallissa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin tapaustutkimus. Laadullinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin sekä ryhmähaastattelulla ja analysoitiin teemoittelua hyödyntäen. Haastatteluista kahdeksan oli yksilöhaastattelua ja yksi viiden hengen ryhmähaastattelu.
Tutkimuksen tuloksena teoreettisen tarkastelun pohjalta voidaan todeta, että päätöksenteon ilmiöt liittyvät vahvasti heikkojen signaaleiden havaitsemiseen ja ne voitiin asemoida visuaalisesti Ansoffin (1990) filtterimalliin. Empiirisessä osiossa oli selvästi havaittavissa erilaisia päätöksenteon ilmiöitä haastatteluhetkellä. Näistä selkeimmin voitiin todeta emootioiden vaikutus, ankkuroituminen, vahvistusharha sekä laumakäyttäytymisen vaikutus. Osoituksena emootioiden vaikutuksesta haastatellut jättivät sellaiset tulevaisuuskuvat, joita kohtaan he ilmoittivat voimakkaan negatiivisen tunteen, merkitsemättä aikajanalle. Ankkuroituminen ilmeni voimakkaimmin tulevaisuuskuvien merkitsemisessä janalle, jolloin tutkittavat käyttivät ankkurina joko nykyhetkeä tai arviota omasta kuolinvuodestaan. Vahvistusharha tuli esiin kun tutkittavia pyydettiin poimimaan kuvista toivotuimpia tulevaisuuskuvia. Tutkittavat pystyivät nimeämään käsitystään vahvistavia asioita poimimaansa kuvaan liittyen. Laumakäyttäytyminen vaikutti tässä tutkimuksessa positiivisesti. Ryhmä keskusteli tulevaisuuskuvista tuoden esiin näkemyksiä monesta eri näkökulmasta, tämä voi estää useita ajattelun ansoja ja vinoumia.
Haastatteluissa tuli esiin, että kiireen ohella osaamisen puute on merkittävä syy siihen, miksi ennakointia ei tehdä tällä hetkellä. Empiirisen tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että Tulevaisuusikkuna menetelmänä on tulevaisuusajattelua edistävä, sillä haastatellut kertoivat saaneensa uusia ideoita ja jokainen haastateltu kertoi voivansa hyödyntää menetelmää työssään mm. tutkimusaiheiden kehittämiseen, inspiraationa, perspektiivin hakemiseen, seminaarien yhteyteen sekä brändin rakentamisessa. Menetelmää voitaisiin käyttää organisaation tulevaisuuden vision visuaaliseen esittämiseen ja näin hyödyntää ajattelun ankkureita. Tulevaisuusikkuna on tutkimuksen mukaan tuuppauksen kaltainen askel kohti organisaation ennakointikyvykkyyttä.