Pelejä ja muita apuvälineitä musiikin perusteiden opetukseen
Rinne, Marjaana (2017)
Rinne, Marjaana
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060212058
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060212058
Tiivistelmä
Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys ovat avaintekijöitä nykyaikaisessa opetuksessa. Pelien käyttö opetuksessa, game based learning, sopii hyvin tähän käsitykseen, jossa oppilaiden aktiivinen rooli korostuu.
Oppimispelien aihe liittyy aina opiskeltavaan sisältöön, mutta pelit esittävät sen eri näkökulmasta. Leikillisyys ja pelillisyys luovat vuorovaikutteisen ja luovan ilmapiirin luokkahuoneeseen. Pelien käyttö antaa uudenlaisen mahdollisuuden ottaa oppilaiden erilaiset lähtökohdat ja temperamentit huomioon tunneilla. Oppiminen pelien avulla on usein informaalia eli arkioppimista.
Opettajan tehtävä on ohjata peliprosessia ja koota peleistä opitut asiat pelin lopuksi. Hän on myös tarvittaessa oppilaiden tukena pelin aikana ja esittää tarkentavia kysymyksiä.
Pelien pelaaminen on osallistavaa pedagogiikkaa: oppimisen tavoitteet ja toteutus suunnitellaan yhdessä oppilaiden kanssa, oppilaiden erilaiset lähtökohdat huomioiden, ja tietoa rakennetaan yhdessä. Esittelen työssäni Leena Krokforsin, Marjaana Kankaan ja Kaisa Kopiston kokoaman Osallistavan pelipedagogiikan mallin.
Luvuissa 3 ja 4 kerrotaan tarkemmin musiikkipelien ominaisuuksista, valmistuksesta ja opetuskäytöstä. Tekemäni musiikkipelit muodostuvat korteista (intervalli-, etumerkki-, asteikko-, sointu-, sanaselitys- ja rytmikortit) sekä isoista nuottiviivastoista ja muovisista irtonuoteista ja etumerkeistä. Lisäksi esittelen tekemäni kvinttiympyräpalapelin. Luvussa 3 esitellään myös muistikorttien (flash cards) periaate ja käyttömahdollisuuksia. Muistikorteilla ja yleensäkin pelien avulla opiskelu on aktiivista opiskelua, joka vahvistaa pitkäaikaista muistia.
Omien ja oppilaideni kokemusten mukaan pelit tehostavat ja nopeuttavat oppimista. Pelien hyviä puolia ovat visuaalinen selkeys, hauskuus ja toisto. Ne luovat luokkaan hyvän ja vapautuneen, leikkisän ilmapiirin.
Oppimispelien aihe liittyy aina opiskeltavaan sisältöön, mutta pelit esittävät sen eri näkökulmasta. Leikillisyys ja pelillisyys luovat vuorovaikutteisen ja luovan ilmapiirin luokkahuoneeseen. Pelien käyttö antaa uudenlaisen mahdollisuuden ottaa oppilaiden erilaiset lähtökohdat ja temperamentit huomioon tunneilla. Oppiminen pelien avulla on usein informaalia eli arkioppimista.
Opettajan tehtävä on ohjata peliprosessia ja koota peleistä opitut asiat pelin lopuksi. Hän on myös tarvittaessa oppilaiden tukena pelin aikana ja esittää tarkentavia kysymyksiä.
Pelien pelaaminen on osallistavaa pedagogiikkaa: oppimisen tavoitteet ja toteutus suunnitellaan yhdessä oppilaiden kanssa, oppilaiden erilaiset lähtökohdat huomioiden, ja tietoa rakennetaan yhdessä. Esittelen työssäni Leena Krokforsin, Marjaana Kankaan ja Kaisa Kopiston kokoaman Osallistavan pelipedagogiikan mallin.
Luvuissa 3 ja 4 kerrotaan tarkemmin musiikkipelien ominaisuuksista, valmistuksesta ja opetuskäytöstä. Tekemäni musiikkipelit muodostuvat korteista (intervalli-, etumerkki-, asteikko-, sointu-, sanaselitys- ja rytmikortit) sekä isoista nuottiviivastoista ja muovisista irtonuoteista ja etumerkeistä. Lisäksi esittelen tekemäni kvinttiympyräpalapelin. Luvussa 3 esitellään myös muistikorttien (flash cards) periaate ja käyttömahdollisuuksia. Muistikorteilla ja yleensäkin pelien avulla opiskelu on aktiivista opiskelua, joka vahvistaa pitkäaikaista muistia.
Omien ja oppilaideni kokemusten mukaan pelit tehostavat ja nopeuttavat oppimista. Pelien hyviä puolia ovat visuaalinen selkeys, hauskuus ja toisto. Ne luovat luokkaan hyvän ja vapautuneen, leikkisän ilmapiirin.