IFRS 10 -standardin vaikutukset suomalaisten julkisten osakeyhtiöiden tilinpäätöksiin 2014 lähtien
Kokkarinen, Tuula (2017)
Kokkarinen, Tuula
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512276
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512276
Tiivistelmä
IASB julkaisi niin sanotun konsolidointistandardipaketin toukokuussa 2011. Uudet standardit tulivat EU-maissa pakollisina voimaan julkisesti noteeratuille yhtiöille 1.1.2014 lähtien ja toivat mukanaan muutoksia konsernitilinpäätöksiin, muun muassa konsernin määräysvallan määritykseen ja yhteisjärjestelyjen yhdistelyyn sekä muutoksia liitetietovaatimuksiin. Muuttuneet standardit ovat: IFRS 10 Konsernitilinpäätös, IFRS 11 Yhteisjärjestelyt, IFRS 12 Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä, IAS 27 Erillistilinpäätös ja IAS 28 Sijoitukset
osakkuus- ja yhteisyrityksiin.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä olennaisia vaikutuksia IFRS 10 -standardilla on ollut suomalaisten julkisten osakeyhtiöiden konsernitilinpäätöksiin. Tavoitteena oli esimerkiksi selvittää, miten konsernin määräysvallan määritys on muuttunut ja mitä muutoksia se on tuonut konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yhteisöjen osalta.
Opinnäytetyössä esitellään ensin organisaatiot, jotka laativat kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, sekä selvitetään miksi IFRS -standardit on otettu Suomessa käyttöön. Tämän jälkeen tarkastellaan IFRS 10 -standardia sekä sen tuomia muutoksia konsernitilinpäätöksiin. Tutkimuksen rajauksena toimi IFRS -normiston mukainen konsernitilinpäätös ja siihen liittyvät standardit.
IFRS 10 -standardi edellyttää, että jokainen emoyritys, jolla on määräysvalta yhteen tai useampaan toiseen yhteisöön, esittää konsernitilinpäätöksen. Laatimisen peruste on määräysvalta, jonka periaatetta tulee soveltaa sen tunnistamiseksi, onko emoyrityksellä eli sijoittajalla yksin tai yhdessä tytäryritystensä kanssa määräysvalta toisessa yhteisössä. Uutta IFRS 10 -standardissa on se, että yrityksen ei tarvitse hallita toista yritystä suoraan esimerkiksi äänivaltaosuuden tai sopimuksen perusteella, jotta sille syntyy määräysvalta toiseen yritykseen, vaan määräysvallan määrittely on periaatepohjaista.
Esimerkiksi, jos sijoittajalla on de facto -määräysvalta tilanteessa, jossa sijoittajalla on merkittävästi enemmän äänioikeuksia kuin yhdelläkään muulla äänioikeuksien haltijalla ja muut osakeomistukset ovat laajalle hajautuneita. Tällöin voi syntyä tilanne, että alle puolet kaikista äänioikeuksista riittää tuottamaan sille enemmistön yhtiökokouksessa ja näin ollen synnyttämään määräysvallan.
osakkuus- ja yhteisyrityksiin.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä olennaisia vaikutuksia IFRS 10 -standardilla on ollut suomalaisten julkisten osakeyhtiöiden konsernitilinpäätöksiin. Tavoitteena oli esimerkiksi selvittää, miten konsernin määräysvallan määritys on muuttunut ja mitä muutoksia se on tuonut konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yhteisöjen osalta.
Opinnäytetyössä esitellään ensin organisaatiot, jotka laativat kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, sekä selvitetään miksi IFRS -standardit on otettu Suomessa käyttöön. Tämän jälkeen tarkastellaan IFRS 10 -standardia sekä sen tuomia muutoksia konsernitilinpäätöksiin. Tutkimuksen rajauksena toimi IFRS -normiston mukainen konsernitilinpäätös ja siihen liittyvät standardit.
IFRS 10 -standardi edellyttää, että jokainen emoyritys, jolla on määräysvalta yhteen tai useampaan toiseen yhteisöön, esittää konsernitilinpäätöksen. Laatimisen peruste on määräysvalta, jonka periaatetta tulee soveltaa sen tunnistamiseksi, onko emoyrityksellä eli sijoittajalla yksin tai yhdessä tytäryritystensä kanssa määräysvalta toisessa yhteisössä. Uutta IFRS 10 -standardissa on se, että yrityksen ei tarvitse hallita toista yritystä suoraan esimerkiksi äänivaltaosuuden tai sopimuksen perusteella, jotta sille syntyy määräysvalta toiseen yritykseen, vaan määräysvallan määrittely on periaatepohjaista.
Esimerkiksi, jos sijoittajalla on de facto -määräysvalta tilanteessa, jossa sijoittajalla on merkittävästi enemmän äänioikeuksia kuin yhdelläkään muulla äänioikeuksien haltijalla ja muut osakeomistukset ovat laajalle hajautuneita. Tällöin voi syntyä tilanne, että alle puolet kaikista äänioikeuksista riittää tuottamaan sille enemmistön yhtiökokouksessa ja näin ollen synnyttämään määräysvallan.