Videomuskarit - Hyötyä ja iloa perhepäivähoitajien työhön?
Korpi, Anna (2017)
Korpi, Anna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512477
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512477
Tiivistelmä
Perhepäivähoidossa olevat lapset jäävät usein paitsi esimerkiksi päiväkodin lapsille järjestettävistä muskareista. Perhepäivähoitajat työskentelevät yksin ja toisinaan myös kaukana toisista hoitajista. Lisäksi kaikki hoitajat eivät koe itseään musiikillisesti lahjakkaiksi, jotta voisivat pitää musiikkihetkiä. Tämän hetken varhaiskasvatussuunnitelman mukaan lasten tulisi saada musiikkikasvatusta hoidossa.
Videomuskareista saattaisi olla apua perhepäivähoitajille, jotka kokevat musiikkihetkien järjestämisen haastavaksi. Videomuskariprojektilla pyrittiin selvittämään, olisiko videomuskareista hyötyä ja iloa perhepäivähoitajille ja kuinka lapset ottaisivat videon välityksellä tulevan musiikkikasvatuksen vastaan. Projektia varten kuvattiin viisi videota, jotka sisälsivät lauluja, leikkejä, soittamista ja loruja.
Videomuskarit jaettiin halukkaille perhepäivähoitajille, jotka katsoivat videomuskarit tietyn ajan kuluessa. Neljää hoitajaa haastateltiin tarkemmin ja näitä haastatteluja analysoitiin tutkimuskysymyksien pohjalta.
Haastattelujen perusteella hoitajat pitivät videomuskareista ja kokivat niistä olevan hyötyä musiikkihetkien järjestämisessä. Myös lasten vastaanotto oli hyvää ja näiden keskittyminen oli pysynyt melko hyvin videomuskareiden katsomisen ajan.
Videoiden pituus ei saisi olla kovin pitkä, jotta ne sopisivat perhepäivähoitajan arkeen ja pienimmätkin lapset jaksaisivat katsoa niitä. Lisäksi videoiden kuvan ja äänen laadun tulisi olla erinomaista tasoa. Haastattelujen perusteella videomuskareille olisi tulevaisuudessa tilausta perhepäivähoitajien keskuudessa. Videomuskareita voitaisiin lisäksi kuvata myös muiden ammattiryhmien katsottavaksi tai esimerkiksi sairaalaympäristöön.
Videomuskareista saattaisi olla apua perhepäivähoitajille, jotka kokevat musiikkihetkien järjestämisen haastavaksi. Videomuskariprojektilla pyrittiin selvittämään, olisiko videomuskareista hyötyä ja iloa perhepäivähoitajille ja kuinka lapset ottaisivat videon välityksellä tulevan musiikkikasvatuksen vastaan. Projektia varten kuvattiin viisi videota, jotka sisälsivät lauluja, leikkejä, soittamista ja loruja.
Videomuskarit jaettiin halukkaille perhepäivähoitajille, jotka katsoivat videomuskarit tietyn ajan kuluessa. Neljää hoitajaa haastateltiin tarkemmin ja näitä haastatteluja analysoitiin tutkimuskysymyksien pohjalta.
Haastattelujen perusteella hoitajat pitivät videomuskareista ja kokivat niistä olevan hyötyä musiikkihetkien järjestämisessä. Myös lasten vastaanotto oli hyvää ja näiden keskittyminen oli pysynyt melko hyvin videomuskareiden katsomisen ajan.
Videoiden pituus ei saisi olla kovin pitkä, jotta ne sopisivat perhepäivähoitajan arkeen ja pienimmätkin lapset jaksaisivat katsoa niitä. Lisäksi videoiden kuvan ja äänen laadun tulisi olla erinomaista tasoa. Haastattelujen perusteella videomuskareille olisi tulevaisuudessa tilausta perhepäivähoitajien keskuudessa. Videomuskareita voitaisiin lisäksi kuvata myös muiden ammattiryhmien katsottavaksi tai esimerkiksi sairaalaympäristöön.