Mindfulness työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden edistämisessä : Yksilösuorituksesta kollektiivista hyvää
Hytinkoski, Tarja (2017)
Hytinkoski, Tarja
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017110116495
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017110116495
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Tämän laadullisen opinnäytetyön tavoitteena oli koota kokemus- ja tutkimustietoa mindfulnessin hyödyntämisestä työhyvinvoinnin ja työn tuloksellisuuden kehittämisessä. Työn aihepiiri on laaja, joten työssä nostettiin fokusryhmäkeskustelun perusteella tiettyjä aihealueita tarkemman tarkastelun alle. Analyysimenetelmänä käytettiin dialogista tematisointia, jossa teoreettinen ajattelu, empiirinen aineisto, kontekstuaalinen tieto, aiempi tutkimus ja tutkijan oma ymmärrys asetetaan vuoropuheluun. Työhön sisältyi toiminnallisena osuutena tilaisuus, joka mahdollisti tutustumisen mindfulnessin harjoittamisen perusperiaatteisiin, harjoituksiin, menetelmän käyttöön työelämässä sekä keskusteluun kokemuksista muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa. Tilaisuus tähtäsi työhyvinvoinnin keinojen lisäämiseen.
Useita mindfulness-tutkimuksia leimaavat ongelmat tutkimusasetelmissa sekä mittaus- ja analyysimenetelmissä. Tutkimustiedon, fokusryhmän jäsenten kokemusten sekä tutkijan oman kokemuksen valossa menetelmä vaikuttaa kuitenkin lupaavalta keinolta lisätä työhyvinvointia. Tutkimukset ovat osoittaneet työntekijöiden hyvinvoinnin lisäävän yritysten kilpailukykyä.
Ensisijaisesti stressinhallintaan kehitetyllä MBSR-ohjelmalla näyttäsi olevan vaikutusta yksilön hyvinvointiin ja sitä kautta siirrännäisvaikutusta työhyvinvointiin ja työn tuloksellisuuteen. Myös tutkijan oma kokemus tukee tätä. Työyhteisöille on kuitenkin tarjolla erityisesti työelämään suunniteltuja mindfulness-ratkaisuja. Näissä työntekijä saa vinkkejä epämuodollisisiin harjoituksiin, joiden avulla mindfulness saadaan osaksi työpäivää ja arjen työtehtäviä. Sekä aiempi tutkimustieto että tutkijan oma kokemus osoittavat, että pysyvien tulosten saavuttaminen vaatii säännöllistä ja pidempiaikaista harjoittamista. Vaikka mindfulness on yksilöllisesti tehtävä harjoitus, siitä voi seurata laajempaa hyvää. Organisaatiotutkimuksissa on todettu, että jo yhden henkilön lisääntynyt tietoisuus voi vaikuttaa muiden työntekijöiden hyvinvointiin.
Tämän tutkimuksen rajoitteita ovat fokusryhmän pienuus, vain kolme henkilöä. Lisäksi sekä tutkija, että fokusryhmän osallistujat olivat kaikki korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat tottuneet työskentelemään aktiivisissa ja muuttuvissa työympäristöissä. Aiemmissa tutkimuksissa on löytynyt viitteitä siitä, että työn tuloksellisuutta ajatellen menetelmän hyöty voi rajoittua dynaamisiin ja kompleksisiin työympäristöihin. Lisäksi vasta ilmestyneessä tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että menetelmä saattaisi toimia paremmin naisilla kuin miehillä. Asia vaatii lisätutkimuksia.
Menetelmän vaarana fokusryhmä näki suorituskeskeisyyden. Harjoittelukokemusten jakaminen työyhteisön muiden jäsenten kanssa voidaan kokea painostavana. Vertailu voi myös aiheuttaa huonommuuden kokemusta. Ulkoisen suorituspakon on aiemmissa tutkimuksissa todettu voivan vähentää harjoittelumotivaatiota. Vaarana on myös, että menetelmän avulla pyritään saamaan työntekijät selviämään kohtuuttomasta työtaakasta. Fokusryhmä korosti yhteisten pelisääntöjen tärkeyttä tuotaessa mindfulness-harjoittaminen osaksi työyhteisöä.
Yhteisöpedagogit sijoittuvat nuoriso- ja järjestötyöhön. Työ on vaativaa ihmissuhde- ja vuorovaikutustyötä. Omasta työhyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Järjestötyötä leimaa työsuhteiden jatkumisen epävarmuus ja työnkuvien nopea vaihtuminen. Mindfulness voisi olla varteenotettava tuki yhteisöpedagogin työhyvinvoinnin ja ammatillisten taitojen kehittämisessä.
Tämän laadullisen opinnäytetyön tavoitteena oli koota kokemus- ja tutkimustietoa mindfulnessin hyödyntämisestä työhyvinvoinnin ja työn tuloksellisuuden kehittämisessä. Työn aihepiiri on laaja, joten työssä nostettiin fokusryhmäkeskustelun perusteella tiettyjä aihealueita tarkemman tarkastelun alle. Analyysimenetelmänä käytettiin dialogista tematisointia, jossa teoreettinen ajattelu, empiirinen aineisto, kontekstuaalinen tieto, aiempi tutkimus ja tutkijan oma ymmärrys asetetaan vuoropuheluun. Työhön sisältyi toiminnallisena osuutena tilaisuus, joka mahdollisti tutustumisen mindfulnessin harjoittamisen perusperiaatteisiin, harjoituksiin, menetelmän käyttöön työelämässä sekä keskusteluun kokemuksista muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa. Tilaisuus tähtäsi työhyvinvoinnin keinojen lisäämiseen.
Useita mindfulness-tutkimuksia leimaavat ongelmat tutkimusasetelmissa sekä mittaus- ja analyysimenetelmissä. Tutkimustiedon, fokusryhmän jäsenten kokemusten sekä tutkijan oman kokemuksen valossa menetelmä vaikuttaa kuitenkin lupaavalta keinolta lisätä työhyvinvointia. Tutkimukset ovat osoittaneet työntekijöiden hyvinvoinnin lisäävän yritysten kilpailukykyä.
Ensisijaisesti stressinhallintaan kehitetyllä MBSR-ohjelmalla näyttäsi olevan vaikutusta yksilön hyvinvointiin ja sitä kautta siirrännäisvaikutusta työhyvinvointiin ja työn tuloksellisuuteen. Myös tutkijan oma kokemus tukee tätä. Työyhteisöille on kuitenkin tarjolla erityisesti työelämään suunniteltuja mindfulness-ratkaisuja. Näissä työntekijä saa vinkkejä epämuodollisisiin harjoituksiin, joiden avulla mindfulness saadaan osaksi työpäivää ja arjen työtehtäviä. Sekä aiempi tutkimustieto että tutkijan oma kokemus osoittavat, että pysyvien tulosten saavuttaminen vaatii säännöllistä ja pidempiaikaista harjoittamista. Vaikka mindfulness on yksilöllisesti tehtävä harjoitus, siitä voi seurata laajempaa hyvää. Organisaatiotutkimuksissa on todettu, että jo yhden henkilön lisääntynyt tietoisuus voi vaikuttaa muiden työntekijöiden hyvinvointiin.
Tämän tutkimuksen rajoitteita ovat fokusryhmän pienuus, vain kolme henkilöä. Lisäksi sekä tutkija, että fokusryhmän osallistujat olivat kaikki korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat tottuneet työskentelemään aktiivisissa ja muuttuvissa työympäristöissä. Aiemmissa tutkimuksissa on löytynyt viitteitä siitä, että työn tuloksellisuutta ajatellen menetelmän hyöty voi rajoittua dynaamisiin ja kompleksisiin työympäristöihin. Lisäksi vasta ilmestyneessä tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että menetelmä saattaisi toimia paremmin naisilla kuin miehillä. Asia vaatii lisätutkimuksia.
Menetelmän vaarana fokusryhmä näki suorituskeskeisyyden. Harjoittelukokemusten jakaminen työyhteisön muiden jäsenten kanssa voidaan kokea painostavana. Vertailu voi myös aiheuttaa huonommuuden kokemusta. Ulkoisen suorituspakon on aiemmissa tutkimuksissa todettu voivan vähentää harjoittelumotivaatiota. Vaarana on myös, että menetelmän avulla pyritään saamaan työntekijät selviämään kohtuuttomasta työtaakasta. Fokusryhmä korosti yhteisten pelisääntöjen tärkeyttä tuotaessa mindfulness-harjoittaminen osaksi työyhteisöä.
Yhteisöpedagogit sijoittuvat nuoriso- ja järjestötyöhön. Työ on vaativaa ihmissuhde- ja vuorovaikutustyötä. Omasta työhyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Järjestötyötä leimaa työsuhteiden jatkumisen epävarmuus ja työnkuvien nopea vaihtuminen. Mindfulness voisi olla varteenotettava tuki yhteisöpedagogin työhyvinvoinnin ja ammatillisten taitojen kehittämisessä.