Eristys syöpäpotilaan kokemana
Korkea-aho, Sofia; Torkki, Jenni (2017)
Korkea-aho, Sofia
Torkki, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017110316574
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017110316574
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuinka syöpäpotilaat kokevat eristyksen. Opinnäytetyön tavoitteena oli syöpäpotilaiden eristyksen parantaminen ja kehittäminen. Lisäksi opinnäytetyön tarkoituksesta johdatettiin kehittämistehtävä, kuinka hoitohenkilökunta voi parantaa potilaiden eristyksestä selviytymistä.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Meilahden kolmiosairaalan hematologian 7B osaston kanssa, josta aihe tuli toiveena. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin haastattelulomakkeella, joka lähetettiin 7B osaston potilaille, jotka olivat kokeneet eristyksen. Vastausaika kyselyyn oli n.3 kuukautta. Lähetimme osastolle 20 haastattelulomaketta ja haastatteluun osallistui 11 potilasta. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä kuvattiin yleisimpiä verisyöpiä ja niiden hoitomuotoja, suojaeristys sekä potilaan hoitoyksinäisyydestä hoidon aikana.
Potilaat kuvailivat tutkimustuloksissa kuinka he kokevat eristyksen kokonaisuudessaan. Kokonaisuus jaettiin teemoihin kysymysten ja aineston vastausten avulla. Teemoja ovat potilaan ajatukset eristyksen aikana, potilaan kokemukset eristyshuoneesta, potilaan huomioiminen ja ohjeistus eristyksen aikana ja potilaan ehdotukset eristystilanteen kehittämiseksi.
Tulosten mukaan potilaan kokemukset eristyksestä olivat suurimmaksi osaksi myönteisiä. Potilaat kokivat eristyshuoneen sopivaksi ja tarkoituksenmukaiseksi, vaikkakin hieman pelkistetyksi ja ’’sairaalamaiseksi’’. Moni potilas kuitenkin koki, että sisustamalla huoneen persoonalliseksi, menemällä päivä kerrallaan sekä keksimällä viihdyttävää tekemistä, ajan sai kulumaan eristyshuoneessa. Eristyskokemukset vaihtelivat myös potilaan psyykkisen ja fyysisen olotilan mukaan. Vaikeita eristyskokemuksia oli potilailla, joilla oli vahva lääkitys, joka sitten aiheutti pahoinvointia ja mielialanvaihteluita.
Hoitohenkilökunnalla on iso rooli, kun mietitään potilaalle mieluista eristyskokemusta. Tulosten mukaan potilaat olivat todella tyytyväisiä hoitohenkilökunnan antamaan tukeen ja hoitoon. Erityisiä parantamisehdotuksia hoitohenkilökunnan käytökseen ei ollut, paitsi hajusteiden karsiminen. Saadut vastaukset kuitenkin kertovat, kuinka moni potilas koki tärkeäksi hoitajien rohkaisevan ja ystävällisen asenteen. Huomaavainen ja asiallinen käytös hoitojakson aikana toi potilaille tunteen, että heistä välitettiin. Hyvin annettu ohjeistus oli myös merkittävä osa kokemuksen kannalta.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan soveltaa eristystilanteiden kehittämiseen.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Meilahden kolmiosairaalan hematologian 7B osaston kanssa, josta aihe tuli toiveena. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin haastattelulomakkeella, joka lähetettiin 7B osaston potilaille, jotka olivat kokeneet eristyksen. Vastausaika kyselyyn oli n.3 kuukautta. Lähetimme osastolle 20 haastattelulomaketta ja haastatteluun osallistui 11 potilasta. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä kuvattiin yleisimpiä verisyöpiä ja niiden hoitomuotoja, suojaeristys sekä potilaan hoitoyksinäisyydestä hoidon aikana.
Potilaat kuvailivat tutkimustuloksissa kuinka he kokevat eristyksen kokonaisuudessaan. Kokonaisuus jaettiin teemoihin kysymysten ja aineston vastausten avulla. Teemoja ovat potilaan ajatukset eristyksen aikana, potilaan kokemukset eristyshuoneesta, potilaan huomioiminen ja ohjeistus eristyksen aikana ja potilaan ehdotukset eristystilanteen kehittämiseksi.
Tulosten mukaan potilaan kokemukset eristyksestä olivat suurimmaksi osaksi myönteisiä. Potilaat kokivat eristyshuoneen sopivaksi ja tarkoituksenmukaiseksi, vaikkakin hieman pelkistetyksi ja ’’sairaalamaiseksi’’. Moni potilas kuitenkin koki, että sisustamalla huoneen persoonalliseksi, menemällä päivä kerrallaan sekä keksimällä viihdyttävää tekemistä, ajan sai kulumaan eristyshuoneessa. Eristyskokemukset vaihtelivat myös potilaan psyykkisen ja fyysisen olotilan mukaan. Vaikeita eristyskokemuksia oli potilailla, joilla oli vahva lääkitys, joka sitten aiheutti pahoinvointia ja mielialanvaihteluita.
Hoitohenkilökunnalla on iso rooli, kun mietitään potilaalle mieluista eristyskokemusta. Tulosten mukaan potilaat olivat todella tyytyväisiä hoitohenkilökunnan antamaan tukeen ja hoitoon. Erityisiä parantamisehdotuksia hoitohenkilökunnan käytökseen ei ollut, paitsi hajusteiden karsiminen. Saadut vastaukset kuitenkin kertovat, kuinka moni potilas koki tärkeäksi hoitajien rohkaisevan ja ystävällisen asenteen. Huomaavainen ja asiallinen käytös hoitojakson aikana toi potilaille tunteen, että heistä välitettiin. Hyvin annettu ohjeistus oli myös merkittävä osa kokemuksen kannalta.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan soveltaa eristystilanteiden kehittämiseen.