Tapio Wirkkalan viiluvaneriveistosten valmistustekniikan tutkimus ja vaurioanalyysi
Semenova, Polina (2017)
Semenova, Polina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112217652
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112217652
Tiivistelmä
Viiluvanerista valmistetut veistokset ovat muotoilijana tunnetun Tapio Wirkkalan tärkein puhtaasti kuvataiteellinen tuotantokokonaisuus.
Tässä opinnäytetyössä on tutkittu Tapio Wirkkalan viiluvaneriveistosten valmistustekniikkaa ja materiaaleja sekä analysoitu tyypillisten vaurioiden syntymekanismeja.
Wirkkalan käyttämä vaneri on ollut Soinne & Kni Oy:n tuottamaa ohutviiluvaneria, jota on saatu enimmäkseen suomalaisesta koivusta pyörösorvaamalla. Laboratorioanalyysien perusteella vanerin valmistuksessa käytetty liima on ollut fenoliformaldehydiliimaa, jota on, mitä todennäköisemmin, käytetty kuumapuristuksessa aktivoitavana liimalevynä jokaisen viilukerroksen välissä.
Näin aikaansaadut vanerilevyt työstettiin verstaalla käsin haluttuun muotoon taiteilijan ja puusepän toimesta. Useampien levyjen yhteen liittämiseen on käytetty synteettisiä liimoja, joiden muodostamat vaaleat saumat tuskin erottuvat veistosten raidallisesta yleisilmeestä. Simpukka -veistoksesta saadulle näytteelle tehdyt kokeet osoittivat ainakin tässä veistoksessa käytetyn liiman olevan termoplastista, mahdollisesti akrylaattipohjaista ainetta. Verstaalla käytössä ollut liima-aine on toki voinut vaihdella, mutta tutkimustulosta voidaan pitää vähintään suuntaa antavana.
Veistoksissa tyypillisesti ilmenevät vauriot ovat joko iskun aiheuttamia kolhuja ja murtumia tai ympäristön olosuhdevaihteluista johtuvia viilukohoumia ja liimasauman repeämisiä. Sen sijaan esimerkiksi ikääntymisen tuomia pintakäsittelymuutoksia ei veistoskannassa juuri esiinny.
Opinnäytetyön yhteydessä toteutettiin myös yllä mainitun Simpukka -veistoksen viiluvaurioiden konservointi. Viilujen kiinnittämisessä käytettiin sulatettua luuliimaa. Liimatut alueet tasoitettiin lopuksi lämpölusikan avulla.
Tässä opinnäytetyössä on tutkittu Tapio Wirkkalan viiluvaneriveistosten valmistustekniikkaa ja materiaaleja sekä analysoitu tyypillisten vaurioiden syntymekanismeja.
Wirkkalan käyttämä vaneri on ollut Soinne & Kni Oy:n tuottamaa ohutviiluvaneria, jota on saatu enimmäkseen suomalaisesta koivusta pyörösorvaamalla. Laboratorioanalyysien perusteella vanerin valmistuksessa käytetty liima on ollut fenoliformaldehydiliimaa, jota on, mitä todennäköisemmin, käytetty kuumapuristuksessa aktivoitavana liimalevynä jokaisen viilukerroksen välissä.
Näin aikaansaadut vanerilevyt työstettiin verstaalla käsin haluttuun muotoon taiteilijan ja puusepän toimesta. Useampien levyjen yhteen liittämiseen on käytetty synteettisiä liimoja, joiden muodostamat vaaleat saumat tuskin erottuvat veistosten raidallisesta yleisilmeestä. Simpukka -veistoksesta saadulle näytteelle tehdyt kokeet osoittivat ainakin tässä veistoksessa käytetyn liiman olevan termoplastista, mahdollisesti akrylaattipohjaista ainetta. Verstaalla käytössä ollut liima-aine on toki voinut vaihdella, mutta tutkimustulosta voidaan pitää vähintään suuntaa antavana.
Veistoksissa tyypillisesti ilmenevät vauriot ovat joko iskun aiheuttamia kolhuja ja murtumia tai ympäristön olosuhdevaihteluista johtuvia viilukohoumia ja liimasauman repeämisiä. Sen sijaan esimerkiksi ikääntymisen tuomia pintakäsittelymuutoksia ei veistoskannassa juuri esiinny.
Opinnäytetyön yhteydessä toteutettiin myös yllä mainitun Simpukka -veistoksen viiluvaurioiden konservointi. Viilujen kiinnittämisessä käytettiin sulatettua luuliimaa. Liimatut alueet tasoitettiin lopuksi lämpölusikan avulla.