Erityislasten ja -nuorten lyhytaikaishoidon tilanne ja tarpeet Etelä-Karjalassa : "Että jaksaisi..."
Herttuainen, Pirjo; Parikka, Irma (2010)
Herttuainen, Pirjo
Parikka, Irma
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004287184
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004287184
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa erityislasten ja -nuorten lyhytaikaishoidon tilanne ja tarpeet Etelä-Karjalassa. Tarkoituksena oli tuoda kuuluviin niiden perheiden ääni, joissa on lyhytaikaishoitoa tarvitsevia erityislapsia. Työssä haluttiin selvittää, ovatko nykyiset lyhytaikaishoidon järjestämismuodot toimivia ja vastaavatko niiden toteuttamistavat perheiden tarpeita. Tutkimuksessa etsittiin myös syitä siihen, miksi osa erityislapsista jäi kokonaan lyhytaikaishoidon ulkopuolelle. Lisäksi selvitettiin, ovatko asiakkaat tyytyväisiä palveluista tiedottamiseen. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa Lyhytaikaishoidon työryhmälle tutkittua tietoa, jota se voi hyödyntää kuntien lyhytaikaishoidon kehittämisessä.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella ja apuna käytettiin Webropol-kyselyohjelmaa. Kyselykirjeet kuntiin postitettiin vammaispalvelun työntekijöille, jotka lähettivät ne edelleen perheille. Vastaukset saatiin nimettöminä. Kysely analysoitiin laadullisin ja määrällisin menetelmin ja lopuksi tehtiin teemoihin sisältyneistä vastauksista tiivistelmät.
Perheiden vastausten perusteella vaikutti siltä, että lyhytaikaishoidossa perheiden tarpeet ja toiveet ja kuntien tarjonta olivat ristiriidassa. Vanhemmat toivoivat perheen tarpeista lähtevää lyhytaikaishoitoa kodinomaisissa olosuhteissa. Hoitoon haluttiin pysyvyyttä, että lapsella olisi tuttu paikka ja tutut ihmiset ympärillään. Kunnat tarjosivat lyhytaikaishoitoon vastaajien mukaan pääasiassa asumisyksiköitään tai laitoksia. Vanhempien mielestä ne eivät soveltuneet varsinkaan pienten lasten lyhytaikaishoitopaikoiksi, joten moni lapsi jäi kokonaan vaille lyhytaikaishoitopaikkaa.
Valtaosa vastaajista koki, etteivät he saa tarpeeksi tietoa lyhytaikaishoitoon ja omaishoitajuuteen liittyvistä asioista. Vastauksista kävi ilmi, että vanhemmat olivat työlääntyneitä siihen, että kaikesta täytyisi osata ottaa itse selvää. Ne, jotka eivät osanneet tai jaksaneet olla aktiivisia, jäivät ilman tukea. Palvelujärjestelmän tulisi toimia paremmin. Tietoa toivottiin saatavan sähköpostitse sekä kotiin postitse lähetettävinä tiedotteina.
Jatkotutkimusaiheena nousi esiin tiedottamistapojen parantaminen. Mielenkiintoista olisi tutkia myös sitä, kehitetäänkö palveluja näiden tutkimustulosten pohjalta. Lisäksi seurantakyselyllä voisi tiedustella lasten mielipidettä saamastaan lyhytaikaishoidosta.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella ja apuna käytettiin Webropol-kyselyohjelmaa. Kyselykirjeet kuntiin postitettiin vammaispalvelun työntekijöille, jotka lähettivät ne edelleen perheille. Vastaukset saatiin nimettöminä. Kysely analysoitiin laadullisin ja määrällisin menetelmin ja lopuksi tehtiin teemoihin sisältyneistä vastauksista tiivistelmät.
Perheiden vastausten perusteella vaikutti siltä, että lyhytaikaishoidossa perheiden tarpeet ja toiveet ja kuntien tarjonta olivat ristiriidassa. Vanhemmat toivoivat perheen tarpeista lähtevää lyhytaikaishoitoa kodinomaisissa olosuhteissa. Hoitoon haluttiin pysyvyyttä, että lapsella olisi tuttu paikka ja tutut ihmiset ympärillään. Kunnat tarjosivat lyhytaikaishoitoon vastaajien mukaan pääasiassa asumisyksiköitään tai laitoksia. Vanhempien mielestä ne eivät soveltuneet varsinkaan pienten lasten lyhytaikaishoitopaikoiksi, joten moni lapsi jäi kokonaan vaille lyhytaikaishoitopaikkaa.
Valtaosa vastaajista koki, etteivät he saa tarpeeksi tietoa lyhytaikaishoitoon ja omaishoitajuuteen liittyvistä asioista. Vastauksista kävi ilmi, että vanhemmat olivat työlääntyneitä siihen, että kaikesta täytyisi osata ottaa itse selvää. Ne, jotka eivät osanneet tai jaksaneet olla aktiivisia, jäivät ilman tukea. Palvelujärjestelmän tulisi toimia paremmin. Tietoa toivottiin saatavan sähköpostitse sekä kotiin postitse lähetettävinä tiedotteina.
Jatkotutkimusaiheena nousi esiin tiedottamistapojen parantaminen. Mielenkiintoista olisi tutkia myös sitä, kehitetäänkö palveluja näiden tutkimustulosten pohjalta. Lisäksi seurantakyselyllä voisi tiedustella lasten mielipidettä saamastaan lyhytaikaishoidosta.