Nuorisorangaistuksen vähäinen käyttö
Honkanen, Anniina (2017)
Honkanen, Anniina
Oulun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017113019129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017113019129
Tiivistelmä
Vuonna 2005 koko Suomessa voimaantulleen, nuorille suunnitellun erityisen rangaistusmuodon, nuorisorangaistuksen käyttö on ollut laskussa vuosi vuodelta. Vuonna 2016 nuorisorangaistukseen tuomittiin ainoastaan kuusi nuorta. Nuorisorangaistusta säädettäessä tavoitteena oli 100 tuomittua nuorisorangaistusta vuosittain. Nuorisorangaistus on alle 18 –vuotiaille tarkoitettu rangaistus, joka koostuu valvonnasta, sosiaalista toimintakykyä edistävistä tehtävistä sekä työelämään ja työhön perehtymisestä. Nuorisorangaistusta voidaan tuomita neljästä kuukaudesta yhteen vuoteen.
Työni aiheen sain ollessani ammattiharjoittelussa Oulun syyttäjänvirastossa keväällä 2016. Sain valita aiheen kahdesta ehdotetusta, joista otin itselleni mielenkiintoisemman. Oulun syyttäjänvirasto toimii työni toimeksiantajana.
Opinnäytetyö on toteutettu käyttämällä lainoppia ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty haastattelua, joka toteutettiin kolmelle Oulun syyttäjänvirastossa työskentelevälle syyttäjälle. Työn pääasiallisina lähteinä on käytetty aiheen kannalta tärkeitä lakeja sekä niiden esitöitä, kuten myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Tässä opinnäytetyössä haluttiin tarkastella nuorisorangaistusta ja selvittää syitä sen vähäiseen käyttöön Oulun syyttäjänvirastossa työskentelevien syyttäjien näkökulmasta. Työn tarkoituksena oli saada selville, mitä syitä syyttäjät näkevät nuorisorangaistuksen vähäiselle käytölle ja tunnetaanko rangaistusmuotoa syyttäjien keskuudessa sekä pidetäänkö sitä edes tarpeellisena seuraamuksena.
Toteutettujen haastattelujen mukaan nuorisorangaistus vaatisi toimiakseen muutoksia lakiin. Nykyisellään nuorisorangaistuksen ajatus ja tavoite eivät kohtaa käytännössä rangaistuksen kohderyhmää, 15-17 –vuotiaita nuoria. Nuorisorangaistus koettiin tutuksi ja sen arveltiin olevan kaikkien syyttäjien tiedossa. Syyttäjät kokivat oman roolin nuorisorangaistusprosessissa merkittäväksi, sillä käytännössä syyttäjä on avainhenkilö, jonka tulisi ottaa huomioon nuorisorangaistuksen mahdollisuus syyteharkinnassaan. Nuorisorangaistusprosessia kuvattiin syyttäjävetoiseksi. Nuorisorangaistuksen tulevaisuus nähtiin toivottamana, ellei lakiin tule muutoksia, jolloin esimerkiksi seuraamusmuodon käyttöala kasvaisi. Rangaistusta myös kuvattiin nykyisillä ehdoilla jopa turhaksi.
Työni aiheen sain ollessani ammattiharjoittelussa Oulun syyttäjänvirastossa keväällä 2016. Sain valita aiheen kahdesta ehdotetusta, joista otin itselleni mielenkiintoisemman. Oulun syyttäjänvirasto toimii työni toimeksiantajana.
Opinnäytetyö on toteutettu käyttämällä lainoppia ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty haastattelua, joka toteutettiin kolmelle Oulun syyttäjänvirastossa työskentelevälle syyttäjälle. Työn pääasiallisina lähteinä on käytetty aiheen kannalta tärkeitä lakeja sekä niiden esitöitä, kuten myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Tässä opinnäytetyössä haluttiin tarkastella nuorisorangaistusta ja selvittää syitä sen vähäiseen käyttöön Oulun syyttäjänvirastossa työskentelevien syyttäjien näkökulmasta. Työn tarkoituksena oli saada selville, mitä syitä syyttäjät näkevät nuorisorangaistuksen vähäiselle käytölle ja tunnetaanko rangaistusmuotoa syyttäjien keskuudessa sekä pidetäänkö sitä edes tarpeellisena seuraamuksena.
Toteutettujen haastattelujen mukaan nuorisorangaistus vaatisi toimiakseen muutoksia lakiin. Nykyisellään nuorisorangaistuksen ajatus ja tavoite eivät kohtaa käytännössä rangaistuksen kohderyhmää, 15-17 –vuotiaita nuoria. Nuorisorangaistus koettiin tutuksi ja sen arveltiin olevan kaikkien syyttäjien tiedossa. Syyttäjät kokivat oman roolin nuorisorangaistusprosessissa merkittäväksi, sillä käytännössä syyttäjä on avainhenkilö, jonka tulisi ottaa huomioon nuorisorangaistuksen mahdollisuus syyteharkinnassaan. Nuorisorangaistusprosessia kuvattiin syyttäjävetoiseksi. Nuorisorangaistuksen tulevaisuus nähtiin toivottamana, ellei lakiin tule muutoksia, jolloin esimerkiksi seuraamusmuodon käyttöala kasvaisi. Rangaistusta myös kuvattiin nykyisillä ehdoilla jopa turhaksi.