"Saan hengittää ihan omaa ilmaa" : Sijaisvanhempien kokemuksia varhaiskasvatuspalveluista Pirkanmaalla
Ahonen, Tilda (2017)
Ahonen, Tilda
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120219368
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120219368
Tiivistelmä
Opinnäytetyö sai alkunsa tekijän kiinnostuksesta sijaishuollon perhehoitoa kohtaan. Kiinnostus heräsi perhehoidon lomittajan työssä, jossa sijaisperheen tuen tarve tuli näkyväksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli haastattelemalla kerätä tietoa sijaisperheiden käyttämistä varhaiskasvatuspalveluista ja siitä, millaista tukea kasvatustyöhönsä perheet kokivat näistä palveluista saaneensa. Tavoitteena oli kartoittaa varhaiskasvatuspalveluiden sopivuutta erilaisille perheille ja näin luoda pohjaa varhaiskasvatuksen mahdolliselle kehittämiselle kaikenlaisten perheiden tarpeita vastaaviksi. Opinnäytetyössä varhaiskasvatuspalveluilla tarkoitetaan päivähoitoa ja sen eri muotoja: päiväkotihoitoa, perhepäivähoitoa tai eri toimijoiden tarjoamia avoimia palveluita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, jossa haastateltiin kolmea pirkanmaalaista sijaisvanhempaa. Teoreettiset lähtökohdat olivat lastensuojelun sijaishuolto sekä varhaiskasvatus ja sen eri toimintamuodot.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että sijaisperheet käyttävät erilaisia varhaiskasvatuspalveluita, ja niistä eniten kunnallista päivähoitoa sekä kolmannen sektorin tarjoamia avoimia palveluita. Palvelut koettiin tarpeellisiksi, ja merkittävimpänä apuna nähtiin ammattikasvattajilta saatu tuki omille näkemyksille lapsesta. Erilaisiin avoimiin perhekerhoihin osallistumisessa sijaisvanhemmat kokivat hyödylliseksi mahdollisuuden nähdä lapsia, jotka eivät ole vastaavassa kriisitilanteessa kuin sijoitetut lapset, ja näin sijoitetun lapsen kehityksen arviointi koettiin helpommaksi.
Haastateltavat korostivat muilta sijaisvanhemmilta saadun vertaistuen tärkeyttä, ja haastatteluissa nousi esille tarve nimenomaan sijaisperheille suunnattuihin palveluihin. Jatkossa sijaisperheitä tutkittaessa olisi mielenkiintoista pureutua vielä syvemmälle perheiden saamaan tukeen ja näin lähteä kehittämään mahdollisia uudenlaisia palveluita sijaisperheiden jaksamisen edistämiseksi haastavassa ja arvokkaassa kasvatustyössä.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että sijaisperheet käyttävät erilaisia varhaiskasvatuspalveluita, ja niistä eniten kunnallista päivähoitoa sekä kolmannen sektorin tarjoamia avoimia palveluita. Palvelut koettiin tarpeellisiksi, ja merkittävimpänä apuna nähtiin ammattikasvattajilta saatu tuki omille näkemyksille lapsesta. Erilaisiin avoimiin perhekerhoihin osallistumisessa sijaisvanhemmat kokivat hyödylliseksi mahdollisuuden nähdä lapsia, jotka eivät ole vastaavassa kriisitilanteessa kuin sijoitetut lapset, ja näin sijoitetun lapsen kehityksen arviointi koettiin helpommaksi.
Haastateltavat korostivat muilta sijaisvanhemmilta saadun vertaistuen tärkeyttä, ja haastatteluissa nousi esille tarve nimenomaan sijaisperheille suunnattuihin palveluihin. Jatkossa sijaisperheitä tutkittaessa olisi mielenkiintoista pureutua vielä syvemmälle perheiden saamaan tukeen ja näin lähteä kehittämään mahdollisia uudenlaisia palveluita sijaisperheiden jaksamisen edistämiseksi haastavassa ja arvokkaassa kasvatustyössä.