Koesoittokoulutusta korkeakouluopintoihin
Kilpinen, Hanna (2017)
Kilpinen, Hanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120319468
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120319468
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin antaako suomalainen musiikinkoulutus orkesterimuusikon työelämätaitoja ja valmiuksia orkesterimuusikon rekrytointiin, eli koesoittoon. Opinnäytetyössä kartoitettiin Suomessa vuonna 2016 tehdyt koesoitot. Tutkimuskohteena olivat Sinfoniaorkesterit ja kamari- ja runko-orkesterit, joita on yhteensä 23. Orkesterien intendenteille tai toimistosihteereille tai orkesterinjärjestäjille lähetettiin sähköpostikysely, jolla saatiin tietoja edellisvuoden hyväksytyistä koesoitoista. Vuonna 2016 koesoittoja oli 57 ja niissä täytettäviä orkesteripaikkoja 60. Kyselyn avulla kartoitettiin sukupuolijakauma, ja suomalaisten ja Suomen ulkopuolelta tulleiden määrä.
Koesoittokoulutusta korkeakouluihin -opinnäytetyössä kerrotaan koesoittovaatimukset ja millainen on koesoittotilanne. Opinnäytetyössä esitellään pohjoismaisista koesoittokoulutuksista Ruotsin malli Master Programme in Symphonic Orchestra Performance -koulutusohjelma, Taideyliopisto Sibelius-Akatemian Musiikkitalon orkesteriakatemia sekä Tampereen orkesteriakatemia. Tutkimuksessa tuodaan esille erilaisia keinoja, joita muusikot tarvitsevat harjoittelussaan, koesoittoon valmistautumisessa ja orkesterityössä.
Laadullisella kyselyhaastattelulla saatiin selville 11 ammattimuusikon näkemyksiä koesoittokoulutuksen ja orkesterimuusikon työelämätaitojen kehittämiseksi. Haastateltavat olivat tehneet koesoittoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Haastateltavien joukossa on niin freelance-muusikoita kuin muusikoita viidestä eri Suomessa ja Ruotsissa toimivasta ammattiorkesterista. Orkesterit, joissa osalla haastatelluista on toimi, ovat: Tampere Filharmonia, Sinfonia Lahti, Vaasan kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri sekä Göteborgin Sinfonikot. Joukossa on niin tuttisoittajia kuin äänenjohtajia ja soolosoittajiakin eri soitinryhmistä: jousisoittimet, puupuhaltimet, vasket ja lyömäsoittimet. Kyselytutkimusryhmän ikäjakauma on 25–57 vuotta. Sukupuolijakauma on: viisi miestä ja kuusi naista. Aineiston keruussa käytettiin saturaatiota, eli aineistoa kerättiin päättämättä etukäteen, kuinka monta haastattelua tullaan loppujen lopuksi tekemään.
Tampereen orkesteriakatemian opiskelijoille (41) tehtiin kysely, jolla kartoitettiin heidän näkemyksiään koesoittokoulutuksen kehittämiseksi. Kysely toteutettiin paperilomakkeella, joka täytettiin orkesteriakatemian infotilaisuuden yhteydessä. Edellä kuvattujen kolmen orkesteriakatemian (Master Programme in Symphonic Orchestra Performance, Musiikkitalon orkesteriakatemia ja Tampereen orkesteriakatemia) opintokokonaisuuksien, ammattimuusikoiden haastattelujen ja opiskelijoiden kyselyjen pohjalta on koottu näkemyksiä ja ehdotuksia, jotta voitaisiin kehittää koesoittokoulutusta eri korkeakouluihin. Ammattimuusikoiden ehdotukset koesoittokoulutuksen kehittämiseksi ovat samansuuntaisia kuin Ruotsin mallissa on jo käytössä.
Koesoittokoulutusta korkeakouluihin -opinnäytetyössä kerrotaan koesoittovaatimukset ja millainen on koesoittotilanne. Opinnäytetyössä esitellään pohjoismaisista koesoittokoulutuksista Ruotsin malli Master Programme in Symphonic Orchestra Performance -koulutusohjelma, Taideyliopisto Sibelius-Akatemian Musiikkitalon orkesteriakatemia sekä Tampereen orkesteriakatemia. Tutkimuksessa tuodaan esille erilaisia keinoja, joita muusikot tarvitsevat harjoittelussaan, koesoittoon valmistautumisessa ja orkesterityössä.
Laadullisella kyselyhaastattelulla saatiin selville 11 ammattimuusikon näkemyksiä koesoittokoulutuksen ja orkesterimuusikon työelämätaitojen kehittämiseksi. Haastateltavat olivat tehneet koesoittoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Haastateltavien joukossa on niin freelance-muusikoita kuin muusikoita viidestä eri Suomessa ja Ruotsissa toimivasta ammattiorkesterista. Orkesterit, joissa osalla haastatelluista on toimi, ovat: Tampere Filharmonia, Sinfonia Lahti, Vaasan kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri sekä Göteborgin Sinfonikot. Joukossa on niin tuttisoittajia kuin äänenjohtajia ja soolosoittajiakin eri soitinryhmistä: jousisoittimet, puupuhaltimet, vasket ja lyömäsoittimet. Kyselytutkimusryhmän ikäjakauma on 25–57 vuotta. Sukupuolijakauma on: viisi miestä ja kuusi naista. Aineiston keruussa käytettiin saturaatiota, eli aineistoa kerättiin päättämättä etukäteen, kuinka monta haastattelua tullaan loppujen lopuksi tekemään.
Tampereen orkesteriakatemian opiskelijoille (41) tehtiin kysely, jolla kartoitettiin heidän näkemyksiään koesoittokoulutuksen kehittämiseksi. Kysely toteutettiin paperilomakkeella, joka täytettiin orkesteriakatemian infotilaisuuden yhteydessä. Edellä kuvattujen kolmen orkesteriakatemian (Master Programme in Symphonic Orchestra Performance, Musiikkitalon orkesteriakatemia ja Tampereen orkesteriakatemia) opintokokonaisuuksien, ammattimuusikoiden haastattelujen ja opiskelijoiden kyselyjen pohjalta on koottu näkemyksiä ja ehdotuksia, jotta voitaisiin kehittää koesoittokoulutusta eri korkeakouluihin. Ammattimuusikoiden ehdotukset koesoittokoulutuksen kehittämiseksi ovat samansuuntaisia kuin Ruotsin mallissa on jo käytössä.