Itsekriminointisuojan soveltamisala ja siitä aiheutuvat ristiriidat
Lehtinen, Heidi (2017)
Lehtinen, Heidi
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419776
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419776
Tiivistelmä
Itsekriminointisuoja tarkoittaa oikeutta vaieta ja olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen. Syytettyä ei saa pakottaa todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Itsekriminointisuojan katsotaan kuuluvan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa mainittuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Se suojaa syytetyn tahtoa viranomaisten epäasiallista pakottamista vastaan. Yleinen etu ei oikeuta itsekriminointisuojan loukkausta. Opinnäytetyössä käsiteltiin itsekriminointisuojan soveltamisalaa ja mahdollisia siitä aiheutuvia ristiriitoja lainopillisen tutkimuksen avulla. Itsekriminointisuoja on laaja aihe ja muotoutuu koko ajan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Aihe on ajankohtainen, koska Suomessa siihen on alettu kiinnittää huomiota vasta viime vuosina. Henkilöä ei voi velvoittaa aktiivisesti selvittämään rikostaan, mutta hänellä on velvollisuus passiivisesti sietää pakkokeinoja. Oikeus vaieta ei ole ehdoton oikeus, vaan vaikenemisesta voidaan tietyissä määrin tehdä myös epäedullisia päätelmiä. Itsekriminointisuoja on joissain tilanteissa katsottu rinnastuvan vastuuvapausperusteisiin, mutta asiasta ei ole yksiselitteistä tulkintaa. Itsekriminointisuojan pääsisältö on rikosprosessissa, mutta se voi ulottua myös sen ulkopuolelle. Ulosotto- ja konkurssilakiin lisätyt säädökset ovat selkeyttäneet aihetta hieman. Kuitenkin yksi suurimmista itsekriminointisuojaan liittyvistä ongelmista on, että ihmiset eivät tiedä sen soveltamisalasta tarpeeksi.