Fytoterapian käyttö terveydenhoidossa luomulammastilalla
Klasila, Mervi (2017)
Klasila, Mervi
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120519955
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120519955
Tiivistelmä
Luonnonmukaisessa eläintuotannossa korostetaan eläinten hyvinvointia ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Euroopan unionin komission asetuksen mukaan terveyden ylläpitoon ja sairauksien hoitoon suositetaan ensisijaisesti käytettäväksi vitamiineja, kivennäisiä ja fytoterapeuttisia tuotteita. Fytoterapiassa eläimiä hoidetaan joko tuoreilla tai kuivatuilla kasveilla tai erilaisilla niistä tehdyillä valmisteilla sekä sisäisesti että ulkoisesti.
Fytoterapia on vanha hoitomuoto joka on kuitenkin jäänyt teollisten lääkkeiden jalkoihin. Kasveja on tutkittu kovin vähän ja tutkimusta vaikeuttaa se että kasvit saattavat sisältää monia eri vaikuttavia aineita. Samassa kasvissa olevat aineet voivat tukea toistensa vaikutusta joten yksittäisen vaikuttavan aineen tutkiminen ei välttämättä kerro kasvin tehosta. Samoin kun tutkitaan vaikuttavien aineiden kulkeutumista elimistössä, ei yhden yksittäisen vaikuttavan aineen tutkiminen välttämättä kerro koko totuutta kasvista.
Yhteistyötilana toimiva lammastila valitsi työhön terveysriskit, joiden ennaltaehkäisyyn tai hoitoon etsittiin sopivia kasveja. Tila näki suurimmiksi riskeiksi karitsointivaikeudet, maidontuotannon ongelmat, utaretulehduksen, karitsojen ripuli ja sisäloiset. Karitsointivaikeuksia voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi mustaherukalla tai vadelmalla ja karitsoinnin aikana voidaan käyttää vaikkapa särkyä ja kohtuverenvuotoa hillitsevää ahomansikkaa tai synnytystä nopeuttavaa lutukkaa. Maidontuotantoa lisääviä yrttejä ovat mm. fenkoli, tilli, kuminan siemenet ja persilja. Utaretulehdukseen antibioottien tukihoidoksi tai paikallishoitoon sopivat esimerkiksi rosmariini, laventeli tai tyrni. Karitsojen ripuliin käyttökelpoisia ovat miedot yrtit kuten kamomillasaunio, kanerva ja ratamo. Iisoppi, isohirvenjuuri ja timjami puolestaan sopivat loishäätöön.
Fytoterapia on vanha hoitomuoto joka on kuitenkin jäänyt teollisten lääkkeiden jalkoihin. Kasveja on tutkittu kovin vähän ja tutkimusta vaikeuttaa se että kasvit saattavat sisältää monia eri vaikuttavia aineita. Samassa kasvissa olevat aineet voivat tukea toistensa vaikutusta joten yksittäisen vaikuttavan aineen tutkiminen ei välttämättä kerro kasvin tehosta. Samoin kun tutkitaan vaikuttavien aineiden kulkeutumista elimistössä, ei yhden yksittäisen vaikuttavan aineen tutkiminen välttämättä kerro koko totuutta kasvista.
Yhteistyötilana toimiva lammastila valitsi työhön terveysriskit, joiden ennaltaehkäisyyn tai hoitoon etsittiin sopivia kasveja. Tila näki suurimmiksi riskeiksi karitsointivaikeudet, maidontuotannon ongelmat, utaretulehduksen, karitsojen ripuli ja sisäloiset. Karitsointivaikeuksia voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi mustaherukalla tai vadelmalla ja karitsoinnin aikana voidaan käyttää vaikkapa särkyä ja kohtuverenvuotoa hillitsevää ahomansikkaa tai synnytystä nopeuttavaa lutukkaa. Maidontuotantoa lisääviä yrttejä ovat mm. fenkoli, tilli, kuminan siemenet ja persilja. Utaretulehdukseen antibioottien tukihoidoksi tai paikallishoitoon sopivat esimerkiksi rosmariini, laventeli tai tyrni. Karitsojen ripuliin käyttökelpoisia ovat miedot yrtit kuten kamomillasaunio, kanerva ja ratamo. Iisoppi, isohirvenjuuri ja timjami puolestaan sopivat loishäätöön.