Juomakelpoista merivettä : teoriassa ja käytännössä
Juutilainen, Annakaisa; Kunnas, Satu (2017)
Juutilainen, Annakaisa
Kunnas, Satu
Lahden ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220865
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220865
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsiteltiin maailmassa vallitsevaa puhtaan veden pulaa ja mahdollisuuksia, joita meriveden puhdistaminen juomakelpoiseksi tar-joaa tämän ongelman vähentämiseen. Aihetta tutkittiin teorian lisäksi käy-tännön kokeella. Teoriaosuudessa käsiteltiin meriveden erilaisia puhdis-tusmenetelmiä ja niihin liittyviä ongelmia ja mahdollisuuksia. Käytännön kokeella selvitettiin eri menetelmien tehokkuutta suolapitoisuuden ja epäpuhtauksien poistossa ja tuloksia verrattiin juomavedelle asetettuihin laatuvaatimuksiin. Työssä esiteltiin myös jo käytössä olevia pienemmän ja suuremman mittakaavan puhdistuslaitoksia.
Käytännön osuudessa testit valittiin käytössä olevien välineistön ja re-surssien rajoissa. Meriveden puhdistusta testattiin hiekkasuodatuksella ja kuivatuilla banaaninkuorilla. Tarkoituksena oli selvittää, miten muun mu-assa ihmisten selviytymistapauksissa ja vedenpuhdistamoillakin käytettä-vä hiekkasuodatus aktiivihiilen kanssa puhdistaa merivedestä muiden epäpuhtauksien lisäksi bakteereja. Banaaninkuoria käytettiin testaamaan niiden tehokkuutta poistaa merivedestä rautaa. Banaaninkuoritesti poh-jattiin tutkimukseen, jossa oli todettu kuorien poistavan vedestä raskasme-talleja. Banaaninkuorikäsittely viimeisteltiin tislauksella.
Puhdistusmenetelmien testipäivänä huomattiin, ettei hiekkasuodatus ak-tiivihiilen kanssa poistanut kaikkia bakteereja merivedestä. Sähkönjohto-kyky laski hieman ja saliniteetti pysyi ennallaan, mutta ne olivat jo laa-tusuositusten rajoissa alkutilanteessa. Rautapitoisuutta hiekkasuodatus laski laatusuosituksissa asetettujen rajojen alle. Banaaninkuorten kohdal-la todettiin, että tislaus olisi kannattanut jättää tekemättä. Tislaus käytän-nössä nollasi tutkimustulokset eikä saatu selville, mitä banaaninkuoret todellisuudessa puhdistivat. Siitä syystä tämä testi suoritettiin uudelleen ja tislaus jätettiin pois. Uuden testin perusteella todettiin rautapitoisuuden, saliniteetin ja sähkönjohtokyvyn nousseen. Sen sijaan pH laski.
Käytännön osuudessa testit valittiin käytössä olevien välineistön ja re-surssien rajoissa. Meriveden puhdistusta testattiin hiekkasuodatuksella ja kuivatuilla banaaninkuorilla. Tarkoituksena oli selvittää, miten muun mu-assa ihmisten selviytymistapauksissa ja vedenpuhdistamoillakin käytettä-vä hiekkasuodatus aktiivihiilen kanssa puhdistaa merivedestä muiden epäpuhtauksien lisäksi bakteereja. Banaaninkuoria käytettiin testaamaan niiden tehokkuutta poistaa merivedestä rautaa. Banaaninkuoritesti poh-jattiin tutkimukseen, jossa oli todettu kuorien poistavan vedestä raskasme-talleja. Banaaninkuorikäsittely viimeisteltiin tislauksella.
Puhdistusmenetelmien testipäivänä huomattiin, ettei hiekkasuodatus ak-tiivihiilen kanssa poistanut kaikkia bakteereja merivedestä. Sähkönjohto-kyky laski hieman ja saliniteetti pysyi ennallaan, mutta ne olivat jo laa-tusuositusten rajoissa alkutilanteessa. Rautapitoisuutta hiekkasuodatus laski laatusuosituksissa asetettujen rajojen alle. Banaaninkuorten kohdal-la todettiin, että tislaus olisi kannattanut jättää tekemättä. Tislaus käytän-nössä nollasi tutkimustulokset eikä saatu selville, mitä banaaninkuoret todellisuudessa puhdistivat. Siitä syystä tämä testi suoritettiin uudelleen ja tislaus jätettiin pois. Uuden testin perusteella todettiin rautapitoisuuden, saliniteetin ja sähkönjohtokyvyn nousseen. Sen sijaan pH laski.