Kielikummi-osaajatorin suunnittelu yhteiskehitelmällisesti
Rikberg, Malin (2017)
Rikberg, Malin
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121320901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121320901
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on kielikummi-osaajatorin suunnittelu yhteiskehittämisen menetelmän avulla sekä kehittämisprosessin tarkastelu, analysointi ja arviointi. Opin-näytetyö toteutetaan osana Masto-hanketta, joka on maahanmuuttajien työllisyyden ja osallisuuden edistämishanke. Tässä työssä käsitelty kielikummitoiminta ja siihen liittyvä osaajatori on tarkoitettu maahanmuuttajille, jotka haluavat parantaa omaa suomen kielen taitoaan kielikummitoiminnan avulla. Kielitaidon edistämisen myötä parannetaan myös henkilön työllistymismahdollisuuksia.
Kielikummi-osaajatorin, eli maahanmuuttajien ja mahdollisten kielikummien tapaamistilaisuuden, suunnitelman tekemiseen käytettiin yhteiskehittämisen menetelmää. Yhteiskehittämisen tarkoituksena on osallistaa palvelun käyttäjät kehittämistoimintaan. Tämän avulla halutaan tuoda esille asiakkaan näkökulma ja lisätä asiakkaiden osallisuutta. Asiakas on tasavertaisessa asemassa kehittäjän kanssa ja osallistuu työn jokaiseen vaiheeseen.
Opinnäytetyön yhteiskehittämisen toimintaan osallistui kehittäjän lisäksi kaksi maa-hanmuuttajaa. Kehittäjä suunnitteli ensin kehittämisprosessin ja toiminnan. Yhteiskehittäminen tapahtui kehittämistapaamisissa, jossa keskusteltiin aiheeseen liittyvistä teemoista. Niiden pohjalta koottiin osaajatorin suunnitelma. Omaa toimintaa ja kehittämisprosessia arvioitiin myös yhdessä.
Yhteiskehittäminen toimi osaajatorin suunnittelun menetelmänä pääasiallisesti hyvin. Prosessiin osallistuneet palvelunkäyttäjät voimaantuivat toiminnasta, ja he saivat lisää uskoa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa. Heidän kokemustietoaan hyödynnettiin työssä ja suunnitelma tehtiin asiakaslähtöisesti. Kehittämisprosessin yhteistoiminnan haasteeksi muodostui jossakin määrin ryhmän pieni koko. Osallistujien vähäinen määrää lisäsi epävarmuutta ja epäonnistumisen riskiä. Kun keskustelun aihe tai toiminta koettiin hankalaksi tai mielenkiinto hiipui, oli haastavaa motivoida osallistujia. Työn loppuvaiheessa vastuu kasautui aktiivisille osallistujille. Yhteiskehittäminen on kuitenkin hyödyllinen ja toimiva menetelmä käytettäväksi myös pienen ryhmän kanssa, joskin yhteiskehittämisen periaatteista voi joutua joustamaan.
Opinnäytetyön yhteiskehittämisen toimintaan osallistui kehittäjän lisäksi kaksi maa-hanmuuttajaa. Kehittäjä suunnitteli ensin kehittämisprosessin ja toiminnan. Yhteiskehit-täminen tapahtui kehittämistapaamisissa, jossa keskusteltiin aiheeseen liittyvistä tee-moista. Niiden pohjalta koottiin osaajatorin suunnitelma. Omaa toimintaa ja kehittämis-prosessia arvioitiin myös yhdessä.
Yhteiskehittäminen toimi osaajatorin suunnittelun menetelmänä pääasiallisesti hyvin. Prosessiin osallistuneet palvelunkäyttäjät voimaantuivat toiminnasta, ja he saivat lisää uskoa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa. Heidän kokemustietoaan hyödynnettiin työssä ja suunnitelma tehtiin asiakaslähtöisesti. Kehittämisprosessin yhteistoiminnan haasteeksi muodostui jossakin määrin ryhmän pieni koko. Osallistujien vähäinen määrää lisäsi epävarmuutta ja epäonnistumisen ris-kiä. Kun keskustelun aihe tai toiminta koettiin hankalaksi tai mielenkiinto hiipui, oli haastavaa motivoida osallistujia. Työn loppuvaiheessa vastuu kasautui aktiivisille osal-listujille. Yhteiskehittäminen on kuitenkin hyödyllinen ja toimiva menetelmä käytettä-väksi myös pienen ryhmän kanssa, joskin yhteiskehittämisen periaatteista voi joutua joustamaan.
Kielikummi-osaajatorin, eli maahanmuuttajien ja mahdollisten kielikummien tapaamistilaisuuden, suunnitelman tekemiseen käytettiin yhteiskehittämisen menetelmää. Yhteiskehittämisen tarkoituksena on osallistaa palvelun käyttäjät kehittämistoimintaan. Tämän avulla halutaan tuoda esille asiakkaan näkökulma ja lisätä asiakkaiden osallisuutta. Asiakas on tasavertaisessa asemassa kehittäjän kanssa ja osallistuu työn jokaiseen vaiheeseen.
Opinnäytetyön yhteiskehittämisen toimintaan osallistui kehittäjän lisäksi kaksi maa-hanmuuttajaa. Kehittäjä suunnitteli ensin kehittämisprosessin ja toiminnan. Yhteiskehittäminen tapahtui kehittämistapaamisissa, jossa keskusteltiin aiheeseen liittyvistä teemoista. Niiden pohjalta koottiin osaajatorin suunnitelma. Omaa toimintaa ja kehittämisprosessia arvioitiin myös yhdessä.
Yhteiskehittäminen toimi osaajatorin suunnittelun menetelmänä pääasiallisesti hyvin. Prosessiin osallistuneet palvelunkäyttäjät voimaantuivat toiminnasta, ja he saivat lisää uskoa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa. Heidän kokemustietoaan hyödynnettiin työssä ja suunnitelma tehtiin asiakaslähtöisesti. Kehittämisprosessin yhteistoiminnan haasteeksi muodostui jossakin määrin ryhmän pieni koko. Osallistujien vähäinen määrää lisäsi epävarmuutta ja epäonnistumisen riskiä. Kun keskustelun aihe tai toiminta koettiin hankalaksi tai mielenkiinto hiipui, oli haastavaa motivoida osallistujia. Työn loppuvaiheessa vastuu kasautui aktiivisille osallistujille. Yhteiskehittäminen on kuitenkin hyödyllinen ja toimiva menetelmä käytettäväksi myös pienen ryhmän kanssa, joskin yhteiskehittämisen periaatteista voi joutua joustamaan.
Opinnäytetyön yhteiskehittämisen toimintaan osallistui kehittäjän lisäksi kaksi maa-hanmuuttajaa. Kehittäjä suunnitteli ensin kehittämisprosessin ja toiminnan. Yhteiskehit-täminen tapahtui kehittämistapaamisissa, jossa keskusteltiin aiheeseen liittyvistä tee-moista. Niiden pohjalta koottiin osaajatorin suunnitelma. Omaa toimintaa ja kehittämis-prosessia arvioitiin myös yhdessä.
Yhteiskehittäminen toimi osaajatorin suunnittelun menetelmänä pääasiallisesti hyvin. Prosessiin osallistuneet palvelunkäyttäjät voimaantuivat toiminnasta, ja he saivat lisää uskoa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa. Heidän kokemustietoaan hyödynnettiin työssä ja suunnitelma tehtiin asiakaslähtöisesti. Kehittämisprosessin yhteistoiminnan haasteeksi muodostui jossakin määrin ryhmän pieni koko. Osallistujien vähäinen määrää lisäsi epävarmuutta ja epäonnistumisen ris-kiä. Kun keskustelun aihe tai toiminta koettiin hankalaksi tai mielenkiinto hiipui, oli haastavaa motivoida osallistujia. Työn loppuvaiheessa vastuu kasautui aktiivisille osal-listujille. Yhteiskehittäminen on kuitenkin hyödyllinen ja toimiva menetelmä käytettä-väksi myös pienen ryhmän kanssa, joskin yhteiskehittämisen periaatteista voi joutua joustamaan.