Integraatioiden suunnittelu, kuvaaminen ja hallinnointi osana kokonaisarkkitehtuuria – case Senaatti-kiinteistöt
Tarkka, Jaana (2017)
Tarkka, Jaana
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121321122
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121321122
Tiivistelmä
Digitalisaatioon ja robotiikkaan käsitteinä tuntuu törmäävän nykyisin vähän joka paikassa. Valtiovarainministeriö pyrkii digitalisoimaan julkiset palvelut – puhutaan digiloikasta. Toisaalta robotiikka tekee tuloaan organisaatioihin ja joissakin organisaatioissa sen tarjoamia mahdollisuuksia jo hyödynnetäänkin. On kuitenkin niin, että kumpikaan edellä mainituista ei toteudu ainakaan ongelmitta, ellei perusta, eli organisaatioiden kokonais- ja integraatioarkkitehtuuri ole hallinnassa ja kuvattu riittävällä tasolla.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli toisaalta selvittää miten kokonaisarkkitehtuuri ymmärretään Senaatti-kiinteistöissä ja toisaalta miten integraatioarkkitehtuuri ymmärretään ja miten sitä suunnitellaan ja kuvataan. Tavoitteena oli myös tutustua erityisesti JHS 179 ja JHS 198 ja Korkeakoulujen kokonaisarkkitehtuurin menetelmäopas (Kartturi), joista viime mainittu on ollut Senaatti-kiinteistöissä arkkitehtuurityön pohjana. Integraatioarkkitehtuuri, kiinnosti taas eniten siksi, että selkeät linjaukset puuttuvat erityisesti koskien reaaliaikaisia liittymiä, joiden tarve tuntuu jatkuvasti lisääntyvän.
Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä käyttäen ja tutkimusmenetelmä oli tapaustutkimus. Tapaustutkimus soveltuu lähestymistavaksi, koska se etsii vastausta kysymykseen ”miten?”. Haastattelujen tueksi materiaalia kerättiin sisäisistä ja ulkoisista lähteistä sekä kirjalli-suudesta.
Opinnäytetyön tuloksena tunnistettiin kolme integraatiokokonaisuutta : integraatioalustan, tietovaraston ja MDS:n sekä talouden integraatiot. Havaittiin myös se, että integraatioarkkitehtuuri on tarpeen mukaisesti syntynyt, eikä niinkään suunniteltu. Vanhat integraatiot on toteutettu kahden järjestelmien välisillä yhteyksillä tai eräajoliittymillä, jotka joko tuottavat siirtotiedostoja tai tekevät tietokantapäivityksiä. Nykyisin suositaan palveluväylä-tyyppistä ratkaisua ja tiedon ajantasaisuuden tarve sekä siirrettävät tietomassat ohjaavat tavan valintaa. Dokumentaation tason voidaan todeta olevan kirjavaa. Lisäksi saatiin kuva siitä, miten kokonaisarkkitehtuurin perustaso toteutuu ja siitä mitä integraatioarkkitehtuurin osa-alueita kannattaa tulevaisuudessa kehittää. Opinnäytetyön tekijän ymmärrys sekä kokonaisarkkitehtuuri- että integraatioarkkitehtuurikokonaisuuksista laajeni erilaisiin viitekehyksiin, kirjallisuuteen, dokumentaatioon ja ohjeistuksiin tutustuessa. Kokonaisarkkitehtuurin osalta voi todeta, että kokonaisuus on laaja ja sen suunnittelu ja ylläpito vaatii paljon resursseja. Integraatioarkkitehtuurin osalta työn tekeminen antoi melko paljon pohdittavaa ja kehitysideoita tulevaisuuden varalle.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli toisaalta selvittää miten kokonaisarkkitehtuuri ymmärretään Senaatti-kiinteistöissä ja toisaalta miten integraatioarkkitehtuuri ymmärretään ja miten sitä suunnitellaan ja kuvataan. Tavoitteena oli myös tutustua erityisesti JHS 179 ja JHS 198 ja Korkeakoulujen kokonaisarkkitehtuurin menetelmäopas (Kartturi), joista viime mainittu on ollut Senaatti-kiinteistöissä arkkitehtuurityön pohjana. Integraatioarkkitehtuuri, kiinnosti taas eniten siksi, että selkeät linjaukset puuttuvat erityisesti koskien reaaliaikaisia liittymiä, joiden tarve tuntuu jatkuvasti lisääntyvän.
Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä käyttäen ja tutkimusmenetelmä oli tapaustutkimus. Tapaustutkimus soveltuu lähestymistavaksi, koska se etsii vastausta kysymykseen ”miten?”. Haastattelujen tueksi materiaalia kerättiin sisäisistä ja ulkoisista lähteistä sekä kirjalli-suudesta.
Opinnäytetyön tuloksena tunnistettiin kolme integraatiokokonaisuutta : integraatioalustan, tietovaraston ja MDS:n sekä talouden integraatiot. Havaittiin myös se, että integraatioarkkitehtuuri on tarpeen mukaisesti syntynyt, eikä niinkään suunniteltu. Vanhat integraatiot on toteutettu kahden järjestelmien välisillä yhteyksillä tai eräajoliittymillä, jotka joko tuottavat siirtotiedostoja tai tekevät tietokantapäivityksiä. Nykyisin suositaan palveluväylä-tyyppistä ratkaisua ja tiedon ajantasaisuuden tarve sekä siirrettävät tietomassat ohjaavat tavan valintaa. Dokumentaation tason voidaan todeta olevan kirjavaa. Lisäksi saatiin kuva siitä, miten kokonaisarkkitehtuurin perustaso toteutuu ja siitä mitä integraatioarkkitehtuurin osa-alueita kannattaa tulevaisuudessa kehittää. Opinnäytetyön tekijän ymmärrys sekä kokonaisarkkitehtuuri- että integraatioarkkitehtuurikokonaisuuksista laajeni erilaisiin viitekehyksiin, kirjallisuuteen, dokumentaatioon ja ohjeistuksiin tutustuessa. Kokonaisarkkitehtuurin osalta voi todeta, että kokonaisuus on laaja ja sen suunnittelu ja ylläpito vaatii paljon resursseja. Integraatioarkkitehtuurin osalta työn tekeminen antoi melko paljon pohdittavaa ja kehitysideoita tulevaisuuden varalle.