Theseus käyttökatko ma 22.4. klo 12 alkaen. Katko jatkuu 22.4. klo 15 asti ja on koko Theseuksen laajuinen. Lisäksi töiden käsittely ja syöttö on estetty ti 23.4. ainakin klo 12 asti.
Theseus service break from Mon 22.4. at 12:00. The break will last until 15:00 on Mon 22.4. and is Theseus-wide. In addition, processing and uploading of work will be blocked until at least 12:00 on Tue 23.4.
Sairaanhoitaja osaamisen varmistajana kotihoidossa
Karvonen, Sini; Nironen, Päivi (2017)
Karvonen, Sini
Nironen, Päivi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121521477
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121521477
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin tilaustyönä Helsingin kaupungin kotihoidon eteläiselle palvelualueelle. Opinnäytetyö käsittelee sairaanhoitajan työtä, lähihoitajien sairaanhoidollisten toimenpiteiden ja lääkehoidon osaamisen varmistajana Helsingin kaupungin kotihoidossa. Sairaanhoitajien työtehtäviin kotihoidossa kuuluu seurata lääkehoidon kokonaisosaamista ja vastata lähi- sekä perushoitajien, alan opiskelijoiden ja kotiavustajien lääkehoidon perehdytyksestä. Sairaanhoidolliset toimenpiteet ovat sidoksissa lainmukaiseen lupakäytänteeseen ja Helsingin kaupunki on luonut näyttöprosessijärjestelmän, jonka tarkoituksena on varmistaa hoitohenkilöstön lääkehoidon- sekä sairaanhoidollisten toimenpiteiden osaaminen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa siitä minkälaiseksi sairaanhoitajat arvioivat lähihoitajan sairaanhoidollisten toimenpiteiden ja lääkehoidon osaamisen näyttöprosessin jälkeen.
Opinnäytetyön keskeisimpiä käsitteitä ovat ammatillinen osaaminen, näyttöön perustuva hoitotyö, potilasturvallisuus, ohjausosaaminen ja kliininen hoitotyö. Näiden lisäksi keskeisimpiin käsitteisiin kuuluvat myös työtä ohjaava lainsäädäntö sekä kotihoidossa työskenteleminen.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvantitatiivinen lähestymistapa ja kysely osoitettiin vuonna 2017 syksyllä (09.10-29.10.2017) Helsingin kaupungin eteläisen palvelualueen kotihoidossa työskenteleville, 44:lle sairaanhoitajalle ja terveydenhoitajalle sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 11 hoitajaa. Kysymykset muotoiltiin väittämiksi ja jaoteltiin teemoittain tutkimuskysymysten mukaan. Kyselylomakkeen väittämille luotiin 5-asteinen Likert-asteikko ja vastaukset annettiin valitsemalla monivalinta-vaihtoehdoista. Lomakkeessa oli myös avoimia kysymyksiä, joihin vastattiin vapaamuotoisesti. Tulosten analysoimista varten luotiin taulukko, jossa saadut vastaukset esitettiin vastaajamäärinä. Osa tuloksista avattiin kuvioina, joissa vastaajamäärät muutettiin prosenttiluvuiksi. Tuloksia tulkitsimme peilaten prosenttilukuja sairaanhoitajien kokemuksiin näytön suorittajan osaamisesta näyttöprosessin jälkeen.
Vastausten perusteella Helsingin kaupungin eteläisen palvelualueen kotihoitoyksiköiden sairaanhoitajat eivät ole täysin tietoisia näyttöprosessiin liittyvistä tehtävistä ja sairaanhoitajat arvioivat ohjausosaamisensa varsin hyväksi. Vastausten perusteella sairaanhoitaja tarvitsee työskennellessään vahvat ohjausosaamisen, organisoimisen ja kliinisen hoitotyön osaamisen taidot. Sairaanhoidollisten toimenpiteiden ja lääkehoidon osaamisen näyttökriteerit herättävät keskustelua työyhteisöissä erityisesti prosessiin liittyvän epätietoisuuden ja sen toteuttamiseen liittyvien eriävien vastaanottotyylien vuoksi. Tämän tutkimuksen tulosten avulla Helsingin kaupungin kotihoidon on mahdollista kehittää lähihoitajille tarkoitettua näyttöprosessia selkeämmäksi jokaisen osallisen näkökulmasta. Näyttöprosessia kehittäessä keskiöön nousi sairaanhoitajien perehdyttäminen näyttöjen vastaanottamiseen. Sairaanhoitajan tuntiessa työtehtävänsä, on hänen myös luontevampaa kehittää omaa toimintaansa realistisesti sekä hyödyntää asiantuntijuuttaan. Perehdytykseen paneutuminen ja näyttöprosessin selkiyttäminen lisäävät myös entisestään hoitotyön laatua ja potilasturvallisuuden toteutumista.
Opinnäytetyön keskeisimpiä käsitteitä ovat ammatillinen osaaminen, näyttöön perustuva hoitotyö, potilasturvallisuus, ohjausosaaminen ja kliininen hoitotyö. Näiden lisäksi keskeisimpiin käsitteisiin kuuluvat myös työtä ohjaava lainsäädäntö sekä kotihoidossa työskenteleminen.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvantitatiivinen lähestymistapa ja kysely osoitettiin vuonna 2017 syksyllä (09.10-29.10.2017) Helsingin kaupungin eteläisen palvelualueen kotihoidossa työskenteleville, 44:lle sairaanhoitajalle ja terveydenhoitajalle sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 11 hoitajaa. Kysymykset muotoiltiin väittämiksi ja jaoteltiin teemoittain tutkimuskysymysten mukaan. Kyselylomakkeen väittämille luotiin 5-asteinen Likert-asteikko ja vastaukset annettiin valitsemalla monivalinta-vaihtoehdoista. Lomakkeessa oli myös avoimia kysymyksiä, joihin vastattiin vapaamuotoisesti. Tulosten analysoimista varten luotiin taulukko, jossa saadut vastaukset esitettiin vastaajamäärinä. Osa tuloksista avattiin kuvioina, joissa vastaajamäärät muutettiin prosenttiluvuiksi. Tuloksia tulkitsimme peilaten prosenttilukuja sairaanhoitajien kokemuksiin näytön suorittajan osaamisesta näyttöprosessin jälkeen.
Vastausten perusteella Helsingin kaupungin eteläisen palvelualueen kotihoitoyksiköiden sairaanhoitajat eivät ole täysin tietoisia näyttöprosessiin liittyvistä tehtävistä ja sairaanhoitajat arvioivat ohjausosaamisensa varsin hyväksi. Vastausten perusteella sairaanhoitaja tarvitsee työskennellessään vahvat ohjausosaamisen, organisoimisen ja kliinisen hoitotyön osaamisen taidot. Sairaanhoidollisten toimenpiteiden ja lääkehoidon osaamisen näyttökriteerit herättävät keskustelua työyhteisöissä erityisesti prosessiin liittyvän epätietoisuuden ja sen toteuttamiseen liittyvien eriävien vastaanottotyylien vuoksi. Tämän tutkimuksen tulosten avulla Helsingin kaupungin kotihoidon on mahdollista kehittää lähihoitajille tarkoitettua näyttöprosessia selkeämmäksi jokaisen osallisen näkökulmasta. Näyttöprosessia kehittäessä keskiöön nousi sairaanhoitajien perehdyttäminen näyttöjen vastaanottamiseen. Sairaanhoitajan tuntiessa työtehtävänsä, on hänen myös luontevampaa kehittää omaa toimintaansa realistisesti sekä hyödyntää asiantuntijuuttaan. Perehdytykseen paneutuminen ja näyttöprosessin selkiyttäminen lisäävät myös entisestään hoitotyön laatua ja potilasturvallisuuden toteutumista.