"Tervettä maalaisjärkeä ja omaatuntoa" : Omahoitajuus kehitysvammaisten asumisyksikössä
Laurila, Eeva (2017)
Laurila, Eeva
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122122416
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122122416
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää omahoitajuuden merkitystä kehitysvammaisten asumisyksikössä. Tavoitteena oli tutkia, mikä on omahoitajien rooli ja työnkuva muuttuneen kehitysvammalain myötä sekä miten omahoitajuutta voi kehittää. Tutkimuksessa käsiteltiin aihetta sekä omahoitajien että omaisten näkökulmasta. Työn toimeksiantajana oli Hämeenlinnan erityisasuntosäätiö.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui kolmesta pääteemasta: kehitysvammaisten asumispalveluista, omahoitajuudesta kehitysvammaisten asumisyksikössä sekä uudistuneesta kehitysvammalaista. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa teemahaastateltiin yhteensä yhdeksää asumisyksikössä työskentelevää omahoitajaa sekä kerättiin haastatteluvastaukset neljältä omaiselta sähköisellä kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla tutkimuskysymysten pohjalta.
Tulosten mukaan omahoitajien rooli tai työnkuva eivät eroa suurestikaan muista työntekijöistä, ellei omahoitajat itse ole rooleissaan aktiivisia. Omaiset eivät tutkimuksen mukaan aina täysin tiedä omahoitajien merkitystä ja toivoisivat omahoitajilta enemmän osallisuutta läheisensä elämään. Kehittämisideaksi omahoitajat toivovat saavansa enemmän laatuaikaa asukkaansa kanssa ja omaiset toivovat enemmän yhteistyötä asumisyksikön ja omaisten välille. Johtopäätöksenä voidaan todeta että, omahoitajuuden merkitys ja toimenkuva ovat linjaamatta.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui kolmesta pääteemasta: kehitysvammaisten asumispalveluista, omahoitajuudesta kehitysvammaisten asumisyksikössä sekä uudistuneesta kehitysvammalaista. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa teemahaastateltiin yhteensä yhdeksää asumisyksikössä työskentelevää omahoitajaa sekä kerättiin haastatteluvastaukset neljältä omaiselta sähköisellä kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla tutkimuskysymysten pohjalta.
Tulosten mukaan omahoitajien rooli tai työnkuva eivät eroa suurestikaan muista työntekijöistä, ellei omahoitajat itse ole rooleissaan aktiivisia. Omaiset eivät tutkimuksen mukaan aina täysin tiedä omahoitajien merkitystä ja toivoisivat omahoitajilta enemmän osallisuutta läheisensä elämään. Kehittämisideaksi omahoitajat toivovat saavansa enemmän laatuaikaa asukkaansa kanssa ja omaiset toivovat enemmän yhteistyötä asumisyksikön ja omaisten välille. Johtopäätöksenä voidaan todeta että, omahoitajuuden merkitys ja toimenkuva ovat linjaamatta.