Kivun tunnistaminen ja hoito saattohoidossa : Kirjallisuuskatsaus
Tuominen, Sonja-Marina; Töyssy, Milja; Valtonen, Mirka (2017)
Tuominen, Sonja-Marina
Töyssy, Milja
Valtonen, Mirka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122522533
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122522533
Tiivistelmä
Saattohoito on elämän loppuvaiheen hoitoa, joka sijoittuu kuoleman läheisyyteen. Hoidon päämääränä on potilaan oireiden ja kärsimyksen lievitys hoitotyön eri keinoin. Saattohoitoa tulee antaa kaikille sitä tarvitseville asuinpaikasta riippumatta. Hoitolinjauksista tulisi sopia ajoissa potilaan sekä hänen läheistensä kanssa. Kipu on yleinen oire saattohoidossa, ja hyvän kivunhoidon perustana on kivun tunnistaminen ja arviointi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus saattohoidosta, jonka aiheita ovat kivun tunnistaminen, arviointi ja lääkehoito. Opinnäytetyön tavoitteena on hoitohenkilökunnan saattohoidon osaamisen vahvistaminen ja tukeminen. Aihetta lähestyttiin kolmen kysymyksen avulla. Kysymykset olivat miten hoitaja tunnistaa saattohoitopotilaan kivun, miten hoitaja arvioi saattohoidossa olevan potilaan kipua ja miten hoitaja toteuttaa saattohoidossa olevan potilaan kivun lääkehoitoa. Kivun lääkkeettömät keinot on rajattu opinnäytetyön ulkopuolelle. Lääkehoitoa käsitellään opinnäytetyössä tiiviisti, koska opinnäytetyö painottuu enemmän kivun tunnistamiseen ja arviointiin. Lääkehoitoa ei haluttu rajata kuitenkaan täysin opinnäytetyön ulkopuolelle, sillä lääkehoito liittyy kuitenkin olennaisesti kivun jatkuvaan arviointiin.
Tutkimustuloksissa käy ilmi, että kipu on aina yksilöllinen kokemus ja kivun paras asiantuntija on kokija itse. Kivun arvioinnin tulisi perustua potilaan omaan kokemukseen. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä saattohoitovaiheessa potilas on usein kykenemätön ilmaisemaan kipuaan selkeästi, jolloin kivun arviointi voi perustua potilaasta tehtyihin havaintoihin. Kivun tunnistamiseen ja arviointiin on olemassa erilaisia mittareita.
Saattohoidon toteuttamista koskevia suosituksia on tehty valtakunnallisesti, mutta siitä huolimatta saattohoidossa saattaa olla merkittäviä kuntakohtaisia eroja. Saattohoidolla ei ole muuta minimivaatimusta kuin se, että sitä tulee järjestää sitä tarvitseville sairaudesta riippumatta. Välineitä saattohoidon osaamisen kehittämiseen on olemassa ja jokainen yksikkö voi kehittää saattohoitoa omalta osaltaan. Kehittämistä tulisi tulevaisuudessa jatkaa esimerkiksi selvittämällä yksiköittäin hoitohenkilökunnan tuen tarve.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus saattohoidosta, jonka aiheita ovat kivun tunnistaminen, arviointi ja lääkehoito. Opinnäytetyön tavoitteena on hoitohenkilökunnan saattohoidon osaamisen vahvistaminen ja tukeminen. Aihetta lähestyttiin kolmen kysymyksen avulla. Kysymykset olivat miten hoitaja tunnistaa saattohoitopotilaan kivun, miten hoitaja arvioi saattohoidossa olevan potilaan kipua ja miten hoitaja toteuttaa saattohoidossa olevan potilaan kivun lääkehoitoa. Kivun lääkkeettömät keinot on rajattu opinnäytetyön ulkopuolelle. Lääkehoitoa käsitellään opinnäytetyössä tiiviisti, koska opinnäytetyö painottuu enemmän kivun tunnistamiseen ja arviointiin. Lääkehoitoa ei haluttu rajata kuitenkaan täysin opinnäytetyön ulkopuolelle, sillä lääkehoito liittyy kuitenkin olennaisesti kivun jatkuvaan arviointiin.
Tutkimustuloksissa käy ilmi, että kipu on aina yksilöllinen kokemus ja kivun paras asiantuntija on kokija itse. Kivun arvioinnin tulisi perustua potilaan omaan kokemukseen. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä saattohoitovaiheessa potilas on usein kykenemätön ilmaisemaan kipuaan selkeästi, jolloin kivun arviointi voi perustua potilaasta tehtyihin havaintoihin. Kivun tunnistamiseen ja arviointiin on olemassa erilaisia mittareita.
Saattohoidon toteuttamista koskevia suosituksia on tehty valtakunnallisesti, mutta siitä huolimatta saattohoidossa saattaa olla merkittäviä kuntakohtaisia eroja. Saattohoidolla ei ole muuta minimivaatimusta kuin se, että sitä tulee järjestää sitä tarvitseville sairaudesta riippumatta. Välineitä saattohoidon osaamisen kehittämiseen on olemassa ja jokainen yksikkö voi kehittää saattohoitoa omalta osaltaan. Kehittämistä tulisi tulevaisuudessa jatkaa esimerkiksi selvittämällä yksiköittäin hoitohenkilökunnan tuen tarve.