Lasten kaltoinkohtelun varhainen tunnistaminen ja puuttuminen varhaiskasvatuksessa
Pappila, Satu (2018)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Pappila, Satu
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801291771
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801291771
Tiivistelmä
Kaltoinkohtelusta on lapsen kehitykselle runsaasti fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset arvioivat valmiuksiaan kaltoinkohtelun tunnistamisessa, puheeksi ottamisessa ja kaltoinkohteluun puuttumisessa. Lisäksi kartoitettiin työntekijöiden näkemyksiä kaltoinkohtelun tunnistamisen ja siihen puuttumisen haasteista ja kehittämisehdotuksista. Opinnäytetyön tarkoituksena on edistää tietoisuutta lasten kaltoinkohtelun varhaisesta tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta varhaiskasvatuksessa, sekä antaa tietoa lasten kaltoinkohtelusta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimustulokset pohjautuvat neljässä mikkeliläisessä varhaiskasvatusyksiköissä tehtyihin ryhmämuotoisiin teemahaastatteluihin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 11 varhaiskasvattajaa. Haastattelut on analysoitu teemoittelua käyttäen. Teoreettinen viitekehys koostuu lasten kaltoinkohtelun muodoista, riskitekijöistä, merkeistä ja vaikutuksista ja varhaiskasvatuksen merkityksestä lasten kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja puuttumisessa. Viitekehykseen lisättiin tutkimustulosten pohjalta tunne- ja turvataitokasvatus, Lapset puheeksi -menetelmä ja huolen puheeksiotto.
Keskeisimmät tutkimustulokset olivat lasten kaltoinkohtelun varhaisen tunnistamisen ja siihen puuttumisen vaikeus ja haastavuus. Varhaiskasvatuksessa pelätään virheellistä diagnoosia, aikaa ja tiloja pidetään rajallisena ja puutteellisena. Haasteeksi mainitaan myös monikulttuurisuuden lisääntyminen ja sen ymmärtäminen. Varhaiskasvatuksessa käytössä oleviksi menetelmiksi tutkimuksessa mainittiin huolen vyöhykkeet, tiedon jakaminen, arjen havainnointi, tiimin lapsi- ja perhetuntemus ja Lapset puheeksi -toimintamalli. Kehittämisideoista tarpeellisemmaksi mainittiin koulutus. Koulutusta kaivattiin lasten kaltoinkohtelun varhaiseen tunnistamiseen ja puuttumiseen, perheiden monimuotoisuuden ymmärtämiseen, perheiden tukemiseen ja ohjaamiseen ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden kohtaamiseen.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet varhaiskasvattajat ovat kohdanneet työssään lasten kaltoinkohtelua ja sen monimuotoisuutta. Tutkimukseen osallistuneet pitivät lasten kaltoinkohtelun tunnistamista ja puuttumista hyvin tärkeänä osana työtään ja heidän mielestään perheiden ongelmat näkyvät entistä enemmän päivähoidon arjessa. Tämä lisää koulutuksen merkitystä. Opinnäytetyön tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, mutta niitä voidaan pitää suuntaa antavina, huomionarvoisina ja merkityksellisinä tekijöinä varhaiskasvatukselle ja siellä työskenteleville ammattilaisille.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimustulokset pohjautuvat neljässä mikkeliläisessä varhaiskasvatusyksiköissä tehtyihin ryhmämuotoisiin teemahaastatteluihin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 11 varhaiskasvattajaa. Haastattelut on analysoitu teemoittelua käyttäen. Teoreettinen viitekehys koostuu lasten kaltoinkohtelun muodoista, riskitekijöistä, merkeistä ja vaikutuksista ja varhaiskasvatuksen merkityksestä lasten kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja puuttumisessa. Viitekehykseen lisättiin tutkimustulosten pohjalta tunne- ja turvataitokasvatus, Lapset puheeksi -menetelmä ja huolen puheeksiotto.
Keskeisimmät tutkimustulokset olivat lasten kaltoinkohtelun varhaisen tunnistamisen ja siihen puuttumisen vaikeus ja haastavuus. Varhaiskasvatuksessa pelätään virheellistä diagnoosia, aikaa ja tiloja pidetään rajallisena ja puutteellisena. Haasteeksi mainitaan myös monikulttuurisuuden lisääntyminen ja sen ymmärtäminen. Varhaiskasvatuksessa käytössä oleviksi menetelmiksi tutkimuksessa mainittiin huolen vyöhykkeet, tiedon jakaminen, arjen havainnointi, tiimin lapsi- ja perhetuntemus ja Lapset puheeksi -toimintamalli. Kehittämisideoista tarpeellisemmaksi mainittiin koulutus. Koulutusta kaivattiin lasten kaltoinkohtelun varhaiseen tunnistamiseen ja puuttumiseen, perheiden monimuotoisuuden ymmärtämiseen, perheiden tukemiseen ja ohjaamiseen ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden kohtaamiseen.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet varhaiskasvattajat ovat kohdanneet työssään lasten kaltoinkohtelua ja sen monimuotoisuutta. Tutkimukseen osallistuneet pitivät lasten kaltoinkohtelun tunnistamista ja puuttumista hyvin tärkeänä osana työtään ja heidän mielestään perheiden ongelmat näkyvät entistä enemmän päivähoidon arjessa. Tämä lisää koulutuksen merkitystä. Opinnäytetyön tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, mutta niitä voidaan pitää suuntaa antavina, huomionarvoisina ja merkityksellisinä tekijöinä varhaiskasvatukselle ja siellä työskenteleville ammattilaisille.