MALLIHOITOSUUNNITELMAN KEHITTÄMINEN VAJAARAVITSEMUSRISKIPOTILAAN HOITOTYÖSSÄ Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Kossila, Julia; Seppälä , Elsi (2017)
Kossila, Julia
Seppälä , Elsi
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801311859
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801311859
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli arvioida Kymenlaakson keskussairaalan tuottamaa vajaaravitsemusriskipotilaan
hoitotyön mallihoitosuunnitelma uusimman näyttöön perustuvan
tiedon avulla. Käytimme työssämme tutkimusmenetelmänä systemaattista kirjallisuuskatsausta.
Vajaaravitsemusta esiintyy suurella osalla potilaista ja se jää usein tunnistamatta. Vajaaravitsemus
liittyy useisiin akuutteihin ja kroonisiin sairauksiin. Sillä on merkittäviä vaikutuksia
potilaan vointiin ja se aiheuttaa hoidon tarpeen lisääntymistä, infektioherkkyyden suurentumista,
sairaalajaksojen pidentymistä sekä kustannusten kasvua. Vajaaravitsemus lisää sairastuvuutta
ja kuolleisuutta.
Mallihoitosuunnitelman hoitotyön rakenteinen kirjaaminen koostuu hoidon tarpeesta, hoitotyön
suunnitelluista toiminnoista ja hoidon tuloksista. Vajaaravitsemusriskipotilaan hoidon
tarpeena on lisääntynyt ravinnon tarve. Hoitotyön suunniteltuja toimintoja ovat ravitsemushoidon
suunnittelu ja ohjaus, ravitsemushoidon toteuttaminen, ravitsemustilan seuranta ja
arviointi, asiantuntijapalveluiden koordinointi sekä jatkohoito. Rakenteinen kirjaaminen parantaa
hoidon laatua ja potilasturvallisuutta, sillä se ohjaa noudattamaan hoitotyön prosessia
sekä hoitosuosituksia.
Opinnäytetyön tuloksissa korostuivat vajaaravitsemusriskipotilaiden tunnistamisen tärkeys,
vajaaravitsemuksen merkitykset ja ravitsemushoidon toteutus. Alkuperäistutkimuksista käy
ilmi, että vajaaravitsemusta tai sen riskiä ei tunnisteta riittävän hyvin. Vajaaravitsemusriskipotilaan
hoidon tarpeissa ja suunnitelluissa toiminnoissa tulisi huomioida vajaaravitsemuksen
syntyyn ja sen hoitoon vaikuttavat tekijät.
hoitotyön mallihoitosuunnitelma uusimman näyttöön perustuvan
tiedon avulla. Käytimme työssämme tutkimusmenetelmänä systemaattista kirjallisuuskatsausta.
Vajaaravitsemusta esiintyy suurella osalla potilaista ja se jää usein tunnistamatta. Vajaaravitsemus
liittyy useisiin akuutteihin ja kroonisiin sairauksiin. Sillä on merkittäviä vaikutuksia
potilaan vointiin ja se aiheuttaa hoidon tarpeen lisääntymistä, infektioherkkyyden suurentumista,
sairaalajaksojen pidentymistä sekä kustannusten kasvua. Vajaaravitsemus lisää sairastuvuutta
ja kuolleisuutta.
Mallihoitosuunnitelman hoitotyön rakenteinen kirjaaminen koostuu hoidon tarpeesta, hoitotyön
suunnitelluista toiminnoista ja hoidon tuloksista. Vajaaravitsemusriskipotilaan hoidon
tarpeena on lisääntynyt ravinnon tarve. Hoitotyön suunniteltuja toimintoja ovat ravitsemushoidon
suunnittelu ja ohjaus, ravitsemushoidon toteuttaminen, ravitsemustilan seuranta ja
arviointi, asiantuntijapalveluiden koordinointi sekä jatkohoito. Rakenteinen kirjaaminen parantaa
hoidon laatua ja potilasturvallisuutta, sillä se ohjaa noudattamaan hoitotyön prosessia
sekä hoitosuosituksia.
Opinnäytetyön tuloksissa korostuivat vajaaravitsemusriskipotilaiden tunnistamisen tärkeys,
vajaaravitsemuksen merkitykset ja ravitsemushoidon toteutus. Alkuperäistutkimuksista käy
ilmi, että vajaaravitsemusta tai sen riskiä ei tunnisteta riittävän hyvin. Vajaaravitsemusriskipotilaan
hoidon tarpeissa ja suunnitelluissa toiminnoissa tulisi huomioida vajaaravitsemuksen
syntyyn ja sen hoitoon vaikuttavat tekijät.