Tämä tarina on tosi : Missä kulkevat narratiivisen journalismin rajat?
Kytölahti, Anna-Reetta (2018)
Kytölahti, Anna-Reetta
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801311861
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801311861
Tiivistelmä
Journalismi on aina tarinoita. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään, missä tarinamuotoon kirjoitetun journalismin rajat kulkevat, kuinka paljon fakta venyy ja mitä muita rajoitteita narratiivisen journalismin genreen liittyy. Viime vuosina tarinallisuus on vallannut yhä suurempaa alaa journalismin kentällä ja nykyään tarinan avulla tiukkakin uutisaihe voidaan tarjoilla lukijalle helpommin ymmärrettävässä muodossa. Keskityn tutkimuksessani kuitenkin pitkiin, tarinamuotoisiin artikkeleihin, jotka edustavat narratiivisen journalismin perinteisempää ilmenemismuotoa.
Tutkimuksen tietoperustassa pohjustan tutkimustani hahmottelemalla aiemmin tutkitun tiedon perusteella, mitä journalismi on ja millaista roolia tarinallisuus näyttelee alalla. Muodostan tietoperustassa myös kuvan narratiivisesta journalismista. Liitän tietoperustaan lisäksi objektiivisuuden ihanteen journalismissa ja pohdin sen loppupuolella myös, haastaako narratiivinen journalismi ajatuksen objektiivisesta journalismista.
Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka hyödyntää elementtejä sekä tapaustutkimuksesta että teemahaastattelusta. Aineisto koostuu kolmen narratiivisen journalismin pitkäaikaisen ammattilaisen haastattelusta sekä heidän kirjoittamiensa esimerkkiartikkelien analyysista. Haastattelujen teemat liittyvät narratiivisen journalismin rajoitteisiin ja vaaranpaikkoihin.
Tutkimustuloksena syntyi uudenlainen oivallus narratiivisen journalismin rajanvedosta: Suurin ongelma ei olekaan totuus. Vaikka totuus on raja, joka ei veny, löytyy suurempi ongelma esimerkkitarinoiden edustavuudesta. Tarina voi olla täysin tarkistettu ja totta, mutta sen esittämä väite maailmasta ei automaattisesti anna oikeaa kuvaa sen taustalla vaikuttavasta ilmiöstä. Hyvä juttu kertoo jotain maailmasta, mutta huono esimerkki päätyy ainoastaan esittämään tahattoman ja usein virheellisen väitteen.
Koska tarinamuotoisuus valtaa alaa myös uutisteksteissä, voisi jatkossa olla kiinnostavaa tutkia myös uutistoimittajien ajatuksia kaunokirjallisuuden keinojen hyödyntämisestä työssään. Lisäksi toimituksen esimiesten ajatuksia tutkimalla voisi saada mielenkiintoista tietoa narratiivisen journalismin rajoista, sillä koen vastuun etenkin tarinan edustavuudesta olevan kuitenkin viime kädessä esimiesportaalla. Ennen kaikkea toivon, että narratiivista journalismia koskeva tutkimus jatkuu tulevaisuudessa, sillä näyttää, ettei narratiivinen journalismi ole menossa minnekään – päinvastoin toimittajien oppiessa hyödyntämään fiktion keinoja oikein tullaan tarinallisuutta varmasti näkemään enenevissä määrin.
Tutkimuksen tietoperustassa pohjustan tutkimustani hahmottelemalla aiemmin tutkitun tiedon perusteella, mitä journalismi on ja millaista roolia tarinallisuus näyttelee alalla. Muodostan tietoperustassa myös kuvan narratiivisesta journalismista. Liitän tietoperustaan lisäksi objektiivisuuden ihanteen journalismissa ja pohdin sen loppupuolella myös, haastaako narratiivinen journalismi ajatuksen objektiivisesta journalismista.
Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka hyödyntää elementtejä sekä tapaustutkimuksesta että teemahaastattelusta. Aineisto koostuu kolmen narratiivisen journalismin pitkäaikaisen ammattilaisen haastattelusta sekä heidän kirjoittamiensa esimerkkiartikkelien analyysista. Haastattelujen teemat liittyvät narratiivisen journalismin rajoitteisiin ja vaaranpaikkoihin.
Tutkimustuloksena syntyi uudenlainen oivallus narratiivisen journalismin rajanvedosta: Suurin ongelma ei olekaan totuus. Vaikka totuus on raja, joka ei veny, löytyy suurempi ongelma esimerkkitarinoiden edustavuudesta. Tarina voi olla täysin tarkistettu ja totta, mutta sen esittämä väite maailmasta ei automaattisesti anna oikeaa kuvaa sen taustalla vaikuttavasta ilmiöstä. Hyvä juttu kertoo jotain maailmasta, mutta huono esimerkki päätyy ainoastaan esittämään tahattoman ja usein virheellisen väitteen.
Koska tarinamuotoisuus valtaa alaa myös uutisteksteissä, voisi jatkossa olla kiinnostavaa tutkia myös uutistoimittajien ajatuksia kaunokirjallisuuden keinojen hyödyntämisestä työssään. Lisäksi toimituksen esimiesten ajatuksia tutkimalla voisi saada mielenkiintoista tietoa narratiivisen journalismin rajoista, sillä koen vastuun etenkin tarinan edustavuudesta olevan kuitenkin viime kädessä esimiesportaalla. Ennen kaikkea toivon, että narratiivista journalismia koskeva tutkimus jatkuu tulevaisuudessa, sillä näyttää, ettei narratiivinen journalismi ole menossa minnekään – päinvastoin toimittajien oppiessa hyödyntämään fiktion keinoja oikein tullaan tarinallisuutta varmasti näkemään enenevissä määrin.