Vantaan tehostetun perhetyön asiakkaiden kokemuksia toimintakykymittarista
Tapanainen, Tiia-Mari; Räsänen, Mira (2018)
Tapanainen, Tiia-Mari
Räsänen, Mira
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802122341
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802122341
Tiivistelmä
Tutkielmamuotoisen opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata Vantaan tehostetun perhetyön asiakkaiden kokemuksia toimintakykymittarista. Aiheena oli toimintakykymittarin käyttökokemus sekä osallisuuden kokemus asiakasnäkökulmasta tarkasteltuna. Työn tarkoituksena oli kuvata, minkälaisia kokemuksia asiakkailla oli toimintakykymittarin käyttämisestä osana työskentelyä sekä minkälaisia kokemuksia heillä oli osallisuudesta toimintakykymittaria käytettäessä oman tilanteen arvioinnissa. Lisäksi kuvasimme asiakkaiden kehitysehdotuksia koskien mittaria. Tarve opinnäytetyölle ilmeni keskustellessa työntekijöiden kanssa, sillä he kertoivat, ettei asiakkaiden kokemuksista ollut aiempaa tietoa.
Tietoperustassa käsiteltiin tarkasti toimintakykymittarin teoriaa, sillä opinnäytetyö pohjautui siihen. Teoriaosuudessa perehdyttiin myös perhetyöhön, osallisuuteen ja toimintakykyyn. Vantaan kaupungilla on oma määritelmänsä tehostetulle perhetyölle, johon perhetyön teoriassa erityisesti keskityttiin.
Menetelmänä käytettiin yksilöteemahaastattelua. Työtä varten haastateltiin viittä tehostetun perhetyön asiakasta, joista kolme oli äitejä ja kaksi isää. Osalla työskentely oli jo päättynyt haastatteluja tehtäessä. Ensiksi haastatteluaineisto litteroitiin, jonka jälkeen se analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä. Analysoinnin perusteella muodostettiin neljä luokkaa, jotka olivat myönteiset ja kielteiset kokemukset toimintakykymittarin käytöstä, kokemukset osallisuudesta toimintakykymittaria käytettäessä sekä asiakkaiden kehitysehdotukset.
Tulosten perusteella haastateltavilla oli pääosin myönteistä sanottavaa mittarista. He kokivat sen käyttämisen olevan yksinkertaista sekä helpottavan keskustelemista työntekijän kanssa. Haastateltavat pitivät kielteisenä sitä, että mittarin teemoissa ei käsitelty vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Kehitysehdotuksena olikin lisää kysymyksiä lapsiin liittyen. Kokemukset osallisuudesta olivat toimiva vuorovaikutus ja yhteistyö asiakkaan ja työntekijän välillä.
Tuloksista kävi selvästi ilmi haastateltavien käyttökokemukset, mutta osallisuuden kokemusten arvioiminen oli haastavaa, sillä osallisuus on aina subjektiivista. Sen vuoksi haastatteluaineistoista oli tehtävä tulkintoja ja riskinä oli, että haastateltavien vastauksia oli tulkittu väärin. Mittaria kannattaa hyödyntää osana työskentelyä, sillä sitä voi käyttää apuna keskustelussa. Vaikka mittarin teemat ovat monipuoliset, siinä tulisi olla osio, jossa käsitellään lapsen ja vanhemman keskinäistä suhdetta. Tällöin varmistetaan, että vanhempi saa kertoa oman näkemyksensä kyseisestä asiasta, mikä on tärkeää työskentelyn onnistumisen kannalta.
Tietoperustassa käsiteltiin tarkasti toimintakykymittarin teoriaa, sillä opinnäytetyö pohjautui siihen. Teoriaosuudessa perehdyttiin myös perhetyöhön, osallisuuteen ja toimintakykyyn. Vantaan kaupungilla on oma määritelmänsä tehostetulle perhetyölle, johon perhetyön teoriassa erityisesti keskityttiin.
Menetelmänä käytettiin yksilöteemahaastattelua. Työtä varten haastateltiin viittä tehostetun perhetyön asiakasta, joista kolme oli äitejä ja kaksi isää. Osalla työskentely oli jo päättynyt haastatteluja tehtäessä. Ensiksi haastatteluaineisto litteroitiin, jonka jälkeen se analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä. Analysoinnin perusteella muodostettiin neljä luokkaa, jotka olivat myönteiset ja kielteiset kokemukset toimintakykymittarin käytöstä, kokemukset osallisuudesta toimintakykymittaria käytettäessä sekä asiakkaiden kehitysehdotukset.
Tulosten perusteella haastateltavilla oli pääosin myönteistä sanottavaa mittarista. He kokivat sen käyttämisen olevan yksinkertaista sekä helpottavan keskustelemista työntekijän kanssa. Haastateltavat pitivät kielteisenä sitä, että mittarin teemoissa ei käsitelty vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Kehitysehdotuksena olikin lisää kysymyksiä lapsiin liittyen. Kokemukset osallisuudesta olivat toimiva vuorovaikutus ja yhteistyö asiakkaan ja työntekijän välillä.
Tuloksista kävi selvästi ilmi haastateltavien käyttökokemukset, mutta osallisuuden kokemusten arvioiminen oli haastavaa, sillä osallisuus on aina subjektiivista. Sen vuoksi haastatteluaineistoista oli tehtävä tulkintoja ja riskinä oli, että haastateltavien vastauksia oli tulkittu väärin. Mittaria kannattaa hyödyntää osana työskentelyä, sillä sitä voi käyttää apuna keskustelussa. Vaikka mittarin teemat ovat monipuoliset, siinä tulisi olla osio, jossa käsitellään lapsen ja vanhemman keskinäistä suhdetta. Tällöin varmistetaan, että vanhempi saa kertoa oman näkemyksensä kyseisestä asiasta, mikä on tärkeää työskentelyn onnistumisen kannalta.