Umpeenmenosta uuden lypsykauden alkuun : Hoitokäytänteet ja tilat robottipihatoissa utareterveysnäkökulmasta tarkasteltuna
Suominen, Joonas; Suominen, Jessica (2018)
Suominen, Joonas
Suominen, Jessica
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802202594
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802202594
Tiivistelmä
Ummessaolokaudella on suuri merkitys seuraavan lypsykauden tuloksen kannalta. Tänä aikana lehmillä on oltava mahdollisimman stressitön elinympäristö ja parhaat mahdolliset olosuhteet, jotta ne saavat levätä ja palautua lypsykauden rasituksista. Tällöin myös ehkäistään utareterveyteen liittyviä ongelmia syntymästä.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää kirjallisessa osuudessa erilaiset utareterveyteen liittyvät tekijät ummessaolokaudella ja poikima-aikana, sekä haastattelututkimuksessa tarkastella nykyaikaisten lypsykarjatilojen utareterveystilannetta, umpeutuskäytäntöjä ja olosuhteita.
Tutkimuksessa haastattelimme viittä lypsykarjatilaa, jotka kaikki sijaitsivat Etelä-Pohjanmaalla. Tilojen koko vaihteli 70 lehmästä 215 lehmään. Kaikki tilat olivat robottipihattotiloja. Tutkimusmuotona oli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksessa kysyttiin tiloista perustiedot, kuten eläinmäärät ja tuotostasot, mutta varsinaisena tavoitteena oli tarkastella tilojen umpeutukseen liittyviä käytäntöjä, olosuhteita ummessaolo- ja poikima-aikana, sekä utareterveystilannetta. Lähetimme tiloille ennakkoon aihepiirit, joita haastattelussa käsittelemme. Itse haastattelut suoritimme vierailemalla tiloilla, jolloin tutustuimme samalla tilan eläintiloihin.
Tutkimuksessa olleilla tiloilla toimintatavat ja tilajärjestelyt olivat hyvin samakaltaisia, mutta joitain eroavaisuuksia kuitenkin ilmeni. Merkittävimmäksi eroiksi utareterveyden kannalta näimme umpeenpanon toteutuksen suunnittelun ja johdonmukaisuuden. Umpikauden keskimääräiset pituudet tiloilla olivat 60 - 79 päivää. Kaikilla tiloilla umpeutus toteutettiin asteittain ruokinnan energiapitoisuutta pienentämällä ja lypsyjä vähentämällä. Utareterveystilanne tiloilla oli pääsääntöisesti todella hyvä, eikä umpikaudella tai poikima-aikana ilmenneitä utaretulehduksia ollut hälyttävästi. Tilalliset tunnistivat ummessaolokauden olosuhteiden tärkeyden, mikä myös näkyi suoritettavissa hoitotoimissa.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää kirjallisessa osuudessa erilaiset utareterveyteen liittyvät tekijät ummessaolokaudella ja poikima-aikana, sekä haastattelututkimuksessa tarkastella nykyaikaisten lypsykarjatilojen utareterveystilannetta, umpeutuskäytäntöjä ja olosuhteita.
Tutkimuksessa haastattelimme viittä lypsykarjatilaa, jotka kaikki sijaitsivat Etelä-Pohjanmaalla. Tilojen koko vaihteli 70 lehmästä 215 lehmään. Kaikki tilat olivat robottipihattotiloja. Tutkimusmuotona oli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksessa kysyttiin tiloista perustiedot, kuten eläinmäärät ja tuotostasot, mutta varsinaisena tavoitteena oli tarkastella tilojen umpeutukseen liittyviä käytäntöjä, olosuhteita ummessaolo- ja poikima-aikana, sekä utareterveystilannetta. Lähetimme tiloille ennakkoon aihepiirit, joita haastattelussa käsittelemme. Itse haastattelut suoritimme vierailemalla tiloilla, jolloin tutustuimme samalla tilan eläintiloihin.
Tutkimuksessa olleilla tiloilla toimintatavat ja tilajärjestelyt olivat hyvin samakaltaisia, mutta joitain eroavaisuuksia kuitenkin ilmeni. Merkittävimmäksi eroiksi utareterveyden kannalta näimme umpeenpanon toteutuksen suunnittelun ja johdonmukaisuuden. Umpikauden keskimääräiset pituudet tiloilla olivat 60 - 79 päivää. Kaikilla tiloilla umpeutus toteutettiin asteittain ruokinnan energiapitoisuutta pienentämällä ja lypsyjä vähentämällä. Utareterveystilanne tiloilla oli pääsääntöisesti todella hyvä, eikä umpikaudella tai poikima-aikana ilmenneitä utaretulehduksia ollut hälyttävästi. Tilalliset tunnistivat ummessaolokauden olosuhteiden tärkeyden, mikä myös näkyi suoritettavissa hoitotoimissa.