Digitalisoinnin mahdollisuudet ja haasteet afasiaa sairastavan AVH-kuntoutujan puheterapiassa
Nisonen, Sanna (2018)
Nisonen, Sanna
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802272810
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802272810
Tiivistelmä
Suomessa sairastuu vuosittain 25 000 ihmistä aivoverenkiertohäiriöön (AVH). Tämän seurauksena moni sairastunut kärsii afasiasta, kielellisen toiminnan häiriöstä, joka vaikeuttaa sairastuneen vuorovaikutusta ja selviämistä arjessa. Hoitotyön resurssit rajoittavat afaatikon saaman puheterapian määrää. Tämä opinnäytteen tarkoitus oli selvittää, voisiko tätä kuntoutusta täydentää tai jopa osittain korvata digitalisoinnilla, sekä ymmärtää, millaisia rajoitteita tai vaatimuksia afasia kuntoutuksen digitalisoinnille asettaa.
Afasiakuntoutuksen digitalisointiin liittyvän palvelutarpeen ymmärtämiseksi ja määrittelemiseksi teoriaosuudessa perehdyttiin AVH:öön sairautena sekä afasiaan ja sen kuntoutukseen. Palvelutarpeen ratkaisumallia varten avattiin digitalisointia sekä digitaalisen palvelun suunnitteluprosessia.
Kuntoutussovelluksen potentiaalisten käyttäjien ymmärtämiseksi tarkemmin haastateltiin kuntoutustyötä tekeviä puheterapeutteja. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joten aineisto muodostui terapeuttien kokemuksista kuntoutujista ja terapiasta sekä heidän ajatuksistaan digitalisoinnista.
Tutkimuksen tuloksena todettiin, että digitalisoinnilla ei voida korvata vuorovaikutukseen perustuvaa lähiterapiaa, mutta täydentävään harjoitteluun se tarjoaa monia mahdollisuuksia. Parhaiten digisovellus soveltuisi omatoimiseen harjoitteluun keskivaikeaa afasiaa potevalle henkilölle. Käyttäjäryhmän tarkempi määrittely ja kuvaus on kuitenkin välttämätöntä, ja sovellus tulisi kohdentaa jonkin tietyn taidon tai ominaisuuden harjoitteluun.
Afasiakuntoutuksen digitalisointiin liittyvän palvelutarpeen ymmärtämiseksi ja määrittelemiseksi teoriaosuudessa perehdyttiin AVH:öön sairautena sekä afasiaan ja sen kuntoutukseen. Palvelutarpeen ratkaisumallia varten avattiin digitalisointia sekä digitaalisen palvelun suunnitteluprosessia.
Kuntoutussovelluksen potentiaalisten käyttäjien ymmärtämiseksi tarkemmin haastateltiin kuntoutustyötä tekeviä puheterapeutteja. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joten aineisto muodostui terapeuttien kokemuksista kuntoutujista ja terapiasta sekä heidän ajatuksistaan digitalisoinnista.
Tutkimuksen tuloksena todettiin, että digitalisoinnilla ei voida korvata vuorovaikutukseen perustuvaa lähiterapiaa, mutta täydentävään harjoitteluun se tarjoaa monia mahdollisuuksia. Parhaiten digisovellus soveltuisi omatoimiseen harjoitteluun keskivaikeaa afasiaa potevalle henkilölle. Käyttäjäryhmän tarkempi määrittely ja kuvaus on kuitenkin välttämätöntä, ja sovellus tulisi kohdentaa jonkin tietyn taidon tai ominaisuuden harjoitteluun.