Uuden varhaiskasvatuslain tuomat muutokset päiväkodin arjessa : Lastentarhanopettajien näkemyksiä työn laadukkuudesta
Mustajärvi, Niina; Myllymäki, Sari (2018)
Mustajärvi, Niina
Myllymäki, Sari
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803283897
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803283897
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan uuden varhaiskasvatuslain tuomia muutoksia päiväkodin arjessa lastentarhanopettajan näkökulmasta sekä onko ryhmäkoon nostolla ollut merkitystä työn laadukkuuteen. Tutkimuksen tutkimuskysymys on: Miten laadukasta varhaiskasvatus on lastentarhanopettajan näkökulmasta tällä hetkellä sekä onko ryhmäkoon nostolla ollut vaikutusta työn laadukkuuteen?
Tutkimusprosessi alkoi keväällä 2017 hyväksyttämällä tutkimusaihe. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin henkilökohtaisesti yksilöllisinä teemahaastatteluina syksyllä 2017. Haastatteluihin osallistui kahdeksan lastentarhanopettajaa eri maakunnista. Haastateltavista puolet työskentelivät ryhmissä, joissa ryhmäkoko oli nostettu lain sallimalle tasolle. Haastatteluista saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysimenetelmin.
Tuloksista kävi ilmi, että haastateltavien päiväkodeissa ryhmäkoon nostolla ei ollut merkitystä työn laadukkuuteen, sillä todellisuudessa ryhmien koko jäi alle sallitun ylärajan. Haasteltavien näkemykset työn laadukkuudesta olivat yhteneviä. Jokaisessa ryhmässä esiintyi samoja vaikeuksia. Merkittävimpinä työn laatua heikentävinä asioina he toivat esille haastavat lapset, riittämättömyyden tunteen, uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja yksittäisten kuntien tuomat velvoitteet, välineiden rajallisuuden, ajan puutteen, sekä vanhemmuudessa olevat pulmat. Tuloksista ilmeni, että lastentarhanopettajat eivät koe tavoittavansa laadukasta varhaiskasvatusta.
Haastatteluista saatujen tulosten mukaan kehittämisehdotuksena nähdään, että kasvattajien ja lasten suhdeluvun tulisi olla yli kolmevuotiaiden ryhmässä viisi lasta yhtä kasvattajaa kohden ja että ryhmissä tulisi olla enemmän henkilökuntaa ongelmallisten tilanteiden helpottamiseksi. Näiden lisäksi lasten osallisuuden huomioiminen kaipaisi yhteneväisempiä työtapoja sekä selkeää tietoa ja keinoja lasten osallisuuden tukemiseen. Lisäksi kasvattajien henkilökohtaisia vahvuuksia voisi hyödyntää erilaisina vastuualueina päiväkodin toiminnassa. Varhaiskasvatuksessa olisi tarvetta myös omalle perhetyöntekijälle tai varhaiskasvatuksen kuraattorille, joka pystyisi neuvomaan ja ohjaamaan perheitä.
Tutkimusprosessi alkoi keväällä 2017 hyväksyttämällä tutkimusaihe. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin henkilökohtaisesti yksilöllisinä teemahaastatteluina syksyllä 2017. Haastatteluihin osallistui kahdeksan lastentarhanopettajaa eri maakunnista. Haastateltavista puolet työskentelivät ryhmissä, joissa ryhmäkoko oli nostettu lain sallimalle tasolle. Haastatteluista saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysimenetelmin.
Tuloksista kävi ilmi, että haastateltavien päiväkodeissa ryhmäkoon nostolla ei ollut merkitystä työn laadukkuuteen, sillä todellisuudessa ryhmien koko jäi alle sallitun ylärajan. Haasteltavien näkemykset työn laadukkuudesta olivat yhteneviä. Jokaisessa ryhmässä esiintyi samoja vaikeuksia. Merkittävimpinä työn laatua heikentävinä asioina he toivat esille haastavat lapset, riittämättömyyden tunteen, uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja yksittäisten kuntien tuomat velvoitteet, välineiden rajallisuuden, ajan puutteen, sekä vanhemmuudessa olevat pulmat. Tuloksista ilmeni, että lastentarhanopettajat eivät koe tavoittavansa laadukasta varhaiskasvatusta.
Haastatteluista saatujen tulosten mukaan kehittämisehdotuksena nähdään, että kasvattajien ja lasten suhdeluvun tulisi olla yli kolmevuotiaiden ryhmässä viisi lasta yhtä kasvattajaa kohden ja että ryhmissä tulisi olla enemmän henkilökuntaa ongelmallisten tilanteiden helpottamiseksi. Näiden lisäksi lasten osallisuuden huomioiminen kaipaisi yhteneväisempiä työtapoja sekä selkeää tietoa ja keinoja lasten osallisuuden tukemiseen. Lisäksi kasvattajien henkilökohtaisia vahvuuksia voisi hyödyntää erilaisina vastuualueina päiväkodin toiminnassa. Varhaiskasvatuksessa olisi tarvetta myös omalle perhetyöntekijälle tai varhaiskasvatuksen kuraattorille, joka pystyisi neuvomaan ja ohjaamaan perheitä.