Apuvälinekartoitus Merituulikodissa
Hirvonen, Tiia (2017)
Hirvonen, Tiia
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804104421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804104421
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tehtiin kartoitus vanhainkodissa pitkäaikaispaikalla asuvien asukkaiden apuvälineistä. Kartoitus tehtiin tilaustyönä vanhainkoti Merituulikodille ja tutkittaviksi apuvälineiksi rajattiin silmälasit, kuulolaitteet ja hammasproteesit. Kartoituksessa käytiin läpi asukkailla olevat apuvälineet, niiden käyttö, hoito ja huolto. Lisäksi kysyttiin, mitä ongelmia apuvälineiden käytössä oli ja oliko niistä kirjaus sähköisessä potilastietojärjestelmässä.
Kartoituksen tekemisen lisäksi osastoilla käytiin paneelikeskustelut, joissa hoitajat pohdiskelivat valmiiksi annettujen teemojen perusteella apuvälineiden tarpeen ha-vainnointia, kuntoa, sopivuutta, hoitoa ja huoltoa sekä niistä tehtyjä kirjauksia.
Paneelikeskustelujen tarkoituksena oli saada kehitysideoita työtapoihin, joilla lisätään hoitajien valmiuksia huolehtia asukkaiden apuvälineistä, havainnoida puutteita sekä asukkaan mahdollisia tarpeita apuvälineiden suhteen. Lisäksi tarkoitus oli nostaa esille apuvälineiden tunnistamiseen, yksilöimiseen ja kirjaamiseen liittyviä ideoita. Paneeli-keskusteluissa keskusteltiin myös koulutustarpeista ja palvelujen jalkauttamisen tarpeesta.
Kartoituksen tuloksen mukaan vanhainkodin asukkailla on käytössään paljon apuvälineitä. Niiden käytössä esiintyy kohtalaisen paljon ongelmia, jotka johtuvat apuvälineiden epäsopivuudesta, kulumisesta sekä muistisairauksien tai ikääntymisen aiheuttamista toimintapuutoksista. Apuvälineiden huollosta, puhdistuksesta ja hallinnasta vastaavat usein asukkaiden ja heidän omaistensa lisäksi hoitajat, joiden rooli kasvaa, asukkaiden toimintapuutosten lisääntyessä.
Kyselyssä kävi ilmi, että hoitajilla ei ollut aina käytettävissään kirjattuja tietoja asukkaan apuvälineistä, eikä asukkaiden apuvälinetarvetta oltu selvitetty säännönmukaisesti. Osastoilla oli tapahtunut apuvälineiden vaihtumista ja katoamista. Apuvälineiden nimeäminen etenkin hammasproteesien suhteen koettiin haasteelliseksi. Osastoilta löytyi nimeämättömiä esineitä, joita asukkaat ei muistin heikkouden vuoksi tunnistaneet omikseen.
Keskustelut osastoilla toivat esiin kehitysideoita yhtenäisten työtapojen kehittämiseksi. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että osastoilla työskentelee paljon sijaisia, jotka eivät välttämättä pääse osallistumaan kaikkiin vakinaiselle henkilökunnalle suunnattuihin koulutuksiin. Sijaisten perehdyttäminen muuttuisi helpommaksi, kun kaikki sitoutusivat yhtenäisten työtapojen noudattamiseen ja niistä olisi hyvät kirjalliset ohjeet. Yhtenäisillä työtavoilla helpotettaisiin hoitajien arkea ja varmistettaisiin hoidon ja palvelun hyvä taso. Lisäkoulutusta pidettiin tarpeellisena, erityisesti kuulolaitteen puhdistukseen ja huoltoon liittyen.
Tulevaisuudessa jatkokehityksen kannalta tärkeiksi kohteiksi koettiin yhtenäisten työtapojen kehittämisen ja käyttöönoton ongelmien tutkiminen, tietojärjestelmien käytettävyyden tutkiminen apuvälineiden hallinnassa hoitajien näkökulmasta sekä vanhainkodin asukkaiden kuulontutkimuksen tarpeen kartoittaminen.
Kartoituksen tekemisen lisäksi osastoilla käytiin paneelikeskustelut, joissa hoitajat pohdiskelivat valmiiksi annettujen teemojen perusteella apuvälineiden tarpeen ha-vainnointia, kuntoa, sopivuutta, hoitoa ja huoltoa sekä niistä tehtyjä kirjauksia.
Paneelikeskustelujen tarkoituksena oli saada kehitysideoita työtapoihin, joilla lisätään hoitajien valmiuksia huolehtia asukkaiden apuvälineistä, havainnoida puutteita sekä asukkaan mahdollisia tarpeita apuvälineiden suhteen. Lisäksi tarkoitus oli nostaa esille apuvälineiden tunnistamiseen, yksilöimiseen ja kirjaamiseen liittyviä ideoita. Paneeli-keskusteluissa keskusteltiin myös koulutustarpeista ja palvelujen jalkauttamisen tarpeesta.
Kartoituksen tuloksen mukaan vanhainkodin asukkailla on käytössään paljon apuvälineitä. Niiden käytössä esiintyy kohtalaisen paljon ongelmia, jotka johtuvat apuvälineiden epäsopivuudesta, kulumisesta sekä muistisairauksien tai ikääntymisen aiheuttamista toimintapuutoksista. Apuvälineiden huollosta, puhdistuksesta ja hallinnasta vastaavat usein asukkaiden ja heidän omaistensa lisäksi hoitajat, joiden rooli kasvaa, asukkaiden toimintapuutosten lisääntyessä.
Kyselyssä kävi ilmi, että hoitajilla ei ollut aina käytettävissään kirjattuja tietoja asukkaan apuvälineistä, eikä asukkaiden apuvälinetarvetta oltu selvitetty säännönmukaisesti. Osastoilla oli tapahtunut apuvälineiden vaihtumista ja katoamista. Apuvälineiden nimeäminen etenkin hammasproteesien suhteen koettiin haasteelliseksi. Osastoilta löytyi nimeämättömiä esineitä, joita asukkaat ei muistin heikkouden vuoksi tunnistaneet omikseen.
Keskustelut osastoilla toivat esiin kehitysideoita yhtenäisten työtapojen kehittämiseksi. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että osastoilla työskentelee paljon sijaisia, jotka eivät välttämättä pääse osallistumaan kaikkiin vakinaiselle henkilökunnalle suunnattuihin koulutuksiin. Sijaisten perehdyttäminen muuttuisi helpommaksi, kun kaikki sitoutusivat yhtenäisten työtapojen noudattamiseen ja niistä olisi hyvät kirjalliset ohjeet. Yhtenäisillä työtavoilla helpotettaisiin hoitajien arkea ja varmistettaisiin hoidon ja palvelun hyvä taso. Lisäkoulutusta pidettiin tarpeellisena, erityisesti kuulolaitteen puhdistukseen ja huoltoon liittyen.
Tulevaisuudessa jatkokehityksen kannalta tärkeiksi kohteiksi koettiin yhtenäisten työtapojen kehittämisen ja käyttöönoton ongelmien tutkiminen, tietojärjestelmien käytettävyyden tutkiminen apuvälineiden hallinnassa hoitajien näkökulmasta sekä vanhainkodin asukkaiden kuulontutkimuksen tarpeen kartoittaminen.