Vuorovaikutus- ja leikkitaitojen vahvistaminen monikielisten lasten kielen kehityksen tukena
Pietilä, Hanna (2018)
Pietilä, Hanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804195004
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804195004
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, kuinka vuorovaikutus- ja leikkitaitojen vahvistamisella voidaan tukea monikielisten lasten suomen kielen kehitystä. Monikielisyys ja -kulttuurisuus ovat jatkuvasti kasvavaa yhteiskunnassa, ja se tulisi osata ottaa huomioon varhaiskasvatuksen arjessa. Osa monikielisistä lapsista tutustuu suomen kieleen vasta varhaiskasvatuksessa, ja vaillinaisen kielitaidon vuoksi he voivatkin jäädä lapsiryhmän leikkien ulkopuolella. Niin kielellisten, mutta myös vuorovaikutus- ja leikkitaitojen tukemisen avulla voidaan auttaa monikielisiä lapsia luomaan monimuotoisia taitoja yhteisön jäseneksi pääsemiseksi. Lisäksi valtakieltä puhuvat lapset pystyvät näiden monipuolisten keinojen kautta helpommin lukemaan kieltä osaamattomien leikkialoitteita, ja ottamaan kaikki mukaan toimintaansa.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentui vuorovaikutuksen, leikin ja kielen yhteydelle. Leikin ollessa lapselle niin luontainen tapa toimia, kuin oppimisen väline, sekä oppimisen vuorovaikutukseen perustuva pohja, loivat ne luontaisen yhteyden kielen opettelulle. Kielen avulla lapset taas jäsentelevät havaintojaan, mutta myös oppivat uusia asioita. Kaikista osa-alueista muodostuu toisiinsa vaikuttava rakenne, jossa jokaista tarvitaan toisen alueen kehittymiseen.
Opinnäytetyön toteutus tapahtui laadullisena, toiminnallisena, tutkimuksena, jossa aineistonkeruuseen käytettiin videoinnin kautta tapahtuvaa havainnointia. Sisällönanalyysin kautta videoista analysoitiin leikin ja kielen kehitystä. Aineistonkeruuta varten pidettiin viisi leikki-tuokiota, joissa mukana olivat kolme monikielistä lasta. Lapset olivat iältään 2-4- vuotiaita, ja heidän suomen kielen taidoissaan oli suuriakin eroja. Tuokioiden teemana oli kotileikki, jonka rakennetta selkeyttämään tehtiin kuvakirjanen, jota käytettiin jokaisessa tuokiossa. Kirjasen kautta myös pystyttiin nimeämään toimintaa ja tavaroita, ja näin tuettiin lasten kielellistä kehitystä leikissä tapahtuvan sanoittamisen ja aikuisen mallin lisäksi.
Tuokioiden myötä lasten kielelliset taidot kehittyivät, sekä leikki muuttui pitkäkestoisemmaksi. Rinnakkaisleikin lisäksi mukaan tuli myös yhteisleikkiä ja lasten aloitteet lisääntyivät. Leikkitaitojen tukeminen tulisikin olla koko toimintakauden kestävää, jolloin tuokioista saadut hyödyt lisääntyisivät ja lasten yhteisöllisyys kasvaisi. Toiminnan myötä myös kielelliset kyvyt kehittyisivät entistä enemmän. Lapset kehittyvät yksilölliseen tahtiin, ja pidempikestoisen toiminnan myötä jokainen pystyisi opettelemaan taitoja oman kehityksensä mukaisesti.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentui vuorovaikutuksen, leikin ja kielen yhteydelle. Leikin ollessa lapselle niin luontainen tapa toimia, kuin oppimisen väline, sekä oppimisen vuorovaikutukseen perustuva pohja, loivat ne luontaisen yhteyden kielen opettelulle. Kielen avulla lapset taas jäsentelevät havaintojaan, mutta myös oppivat uusia asioita. Kaikista osa-alueista muodostuu toisiinsa vaikuttava rakenne, jossa jokaista tarvitaan toisen alueen kehittymiseen.
Opinnäytetyön toteutus tapahtui laadullisena, toiminnallisena, tutkimuksena, jossa aineistonkeruuseen käytettiin videoinnin kautta tapahtuvaa havainnointia. Sisällönanalyysin kautta videoista analysoitiin leikin ja kielen kehitystä. Aineistonkeruuta varten pidettiin viisi leikki-tuokiota, joissa mukana olivat kolme monikielistä lasta. Lapset olivat iältään 2-4- vuotiaita, ja heidän suomen kielen taidoissaan oli suuriakin eroja. Tuokioiden teemana oli kotileikki, jonka rakennetta selkeyttämään tehtiin kuvakirjanen, jota käytettiin jokaisessa tuokiossa. Kirjasen kautta myös pystyttiin nimeämään toimintaa ja tavaroita, ja näin tuettiin lasten kielellistä kehitystä leikissä tapahtuvan sanoittamisen ja aikuisen mallin lisäksi.
Tuokioiden myötä lasten kielelliset taidot kehittyivät, sekä leikki muuttui pitkäkestoisemmaksi. Rinnakkaisleikin lisäksi mukaan tuli myös yhteisleikkiä ja lasten aloitteet lisääntyivät. Leikkitaitojen tukeminen tulisikin olla koko toimintakauden kestävää, jolloin tuokioista saadut hyödyt lisääntyisivät ja lasten yhteisöllisyys kasvaisi. Toiminnan myötä myös kielelliset kyvyt kehittyisivät entistä enemmän. Lapset kehittyvät yksilölliseen tahtiin, ja pidempikestoisen toiminnan myötä jokainen pystyisi opettelemaan taitoja oman kehityksensä mukaisesti.