Vertaisohjaajavalmennus kuntouttavana työtoimintana Hämeenlinnassa : Restoratiivinen lähestymistapa vaikeasti työllistyvien ohjausprosessissa
Suonpää, Paula (2018)
Suonpää, Paula
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804225146
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804225146
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla Hämeenlinnan kaupungissa kuntouttavana työtoimintana toteutettavan vertaisohjaajavalmennuksen sisältöä ja restoratiivista lähestymistapaa sekä siinä käytettyjä menetelmiä. Lisäksi tavoitteena pidettiin valmennuksen vaikutusten kuvaamista osallistujien subjektiivisesta näkökulmasta.
Etnografinen tutkimusote toimi tutkimuksen teoreettismetodologisena lähtökohtana. Aineisto hankittiin pääasiassa osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelun keinoin.
Vertaisohjaajavalmennuksen restoratiivista lähestymistapaa kuvaillaan ohjausprosessissa havaittujen 12 erilaisen restoratiivisen ohjaustilanteen mukaan. Niissä yhdistyivät ohjaajan käyttämät ohjaustyylit: akseptiivinen, katalyyttinen, konfrontatiivinen ja preskriptiivinen ohjaustyyli, sekä restoratiivisen ohjausprosessin kolme vaihetta, jotka määriteltiin tässä tutkimuksessa kohtaamisen, korjaamisen ja muutoksen vaiheiksi.
Restoratiivisuus on ennen kaikkea kohtaamista, osallisuutta, kuuntelua, korjaamista, ihmisten välisten suhteiden eheyttämistä ja sosiaalisten taitojen vahvistamista. Restoratiivista lähestymistapaa on totuttu kuvailemaan pääasiassa sovittelun eri näkökulmista, mutta se sopii yhtä hyvin erilaisiin ohjaustilanteisiin.
Sen lisäksi, että vertaisohjaajavalmennuksen restoratiivisen ohjausprosessin ja ohjaustilanteiden kuvaileminen tekee näkyväksi valmennuksen restoratiivisen lähestymistavan ja menetelmät ohjauksessa, niiden kuvaileminen avaa myös uusia näkökulmia restoratiiviseen lähestymistapaan ja ohjaamiseen oppimisen tukena. Valmennuksen sisällön hahmottaminen restoratiivisena ohjausprosessina auttaa ymmärtämään myös sen vaikutuksia osallistujiin.
Valmennuksen haastatellut osallistujat kuvailivat valmennuksen vaikutuksia henkilökohtaisten merkitysten ja hyödynnettävyyden näkökulmista. Niiden perusteella vertaisohjaajavalmennusta voidaan kuvailla korjaavana, restoratiivisena, toimenpiteenä työllisyysvaikuttavuuden näkökulmasta.
Korjaavalla, restoratiivisella, toimenpiteellä ei ole välittömiä työllisyysvaikutuksia. Se on ollut osallistujalle silti oikea-aikainen ja tarpeellinen hänen senhetkisessä elämäntilanteessaan, ja hän voi hyödyntää toimenpiteen aikana opittuja asioita elämän eri osa-alueilla. Hän on saanut vahvistusta myös omista tarpeistaan ja mahdollisuuksistaan sekä voimavaroja suunnata ajatuksiaan ja toimiaan tavoitteellisesti eteenpäin. Voidaan olettaa, että valmennuksella olisi pidempiaikaisia vaikutuksia työllisyyden polulla etenemiseen.
Mitä oikea-aikaisempi korjaava, restoratiivinen, toimenpide on henkilön senhetkisessä elämäntilanteessa, sen tarpeellisempi se voi olla. Oikea-aikaisuuden arvioimiseen ehdotetaan Kompassi-arvioinnin hyödyntämistä.
Etnografinen tutkimusote toimi tutkimuksen teoreettismetodologisena lähtökohtana. Aineisto hankittiin pääasiassa osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelun keinoin.
Vertaisohjaajavalmennuksen restoratiivista lähestymistapaa kuvaillaan ohjausprosessissa havaittujen 12 erilaisen restoratiivisen ohjaustilanteen mukaan. Niissä yhdistyivät ohjaajan käyttämät ohjaustyylit: akseptiivinen, katalyyttinen, konfrontatiivinen ja preskriptiivinen ohjaustyyli, sekä restoratiivisen ohjausprosessin kolme vaihetta, jotka määriteltiin tässä tutkimuksessa kohtaamisen, korjaamisen ja muutoksen vaiheiksi.
Restoratiivisuus on ennen kaikkea kohtaamista, osallisuutta, kuuntelua, korjaamista, ihmisten välisten suhteiden eheyttämistä ja sosiaalisten taitojen vahvistamista. Restoratiivista lähestymistapaa on totuttu kuvailemaan pääasiassa sovittelun eri näkökulmista, mutta se sopii yhtä hyvin erilaisiin ohjaustilanteisiin.
Sen lisäksi, että vertaisohjaajavalmennuksen restoratiivisen ohjausprosessin ja ohjaustilanteiden kuvaileminen tekee näkyväksi valmennuksen restoratiivisen lähestymistavan ja menetelmät ohjauksessa, niiden kuvaileminen avaa myös uusia näkökulmia restoratiiviseen lähestymistapaan ja ohjaamiseen oppimisen tukena. Valmennuksen sisällön hahmottaminen restoratiivisena ohjausprosessina auttaa ymmärtämään myös sen vaikutuksia osallistujiin.
Valmennuksen haastatellut osallistujat kuvailivat valmennuksen vaikutuksia henkilökohtaisten merkitysten ja hyödynnettävyyden näkökulmista. Niiden perusteella vertaisohjaajavalmennusta voidaan kuvailla korjaavana, restoratiivisena, toimenpiteenä työllisyysvaikuttavuuden näkökulmasta.
Korjaavalla, restoratiivisella, toimenpiteellä ei ole välittömiä työllisyysvaikutuksia. Se on ollut osallistujalle silti oikea-aikainen ja tarpeellinen hänen senhetkisessä elämäntilanteessaan, ja hän voi hyödyntää toimenpiteen aikana opittuja asioita elämän eri osa-alueilla. Hän on saanut vahvistusta myös omista tarpeistaan ja mahdollisuuksistaan sekä voimavaroja suunnata ajatuksiaan ja toimiaan tavoitteellisesti eteenpäin. Voidaan olettaa, että valmennuksella olisi pidempiaikaisia vaikutuksia työllisyyden polulla etenemiseen.
Mitä oikea-aikaisempi korjaava, restoratiivinen, toimenpide on henkilön senhetkisessä elämäntilanteessa, sen tarpeellisempi se voi olla. Oikea-aikaisuuden arvioimiseen ehdotetaan Kompassi-arvioinnin hyödyntämistä.