Jätteenpolton pohjakuonat ja niiden hyödyntäminen infrarakentamisessa
Räsänen, Inkeri (2018)
Räsänen, Inkeri
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804275719
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804275719
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa jätteenpolton pohjakuonasta tehdyistä tutkimuksista ja koekohteista sekä ohjeista ja lainsäädännöstä helposti saatavaksi kokonaisuudeksi. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia kuonarakentamisen tulevaisuutta ja mahdollisia tulevaisuuden hyödyntämiskohteita. Opinnäytetyö toteutettiin tutustumalla kirjallisuuteen ja tekemällä asiantuntijahaastatteluja.
Jätteenpolton pohjakuona on yhdyskuntajätettä arinakattiloissa poltettaessa syntyvää palamattomien ainesten muodostamaa lopputuotetta. Lasia, metalleja ja keramiikkaa sisältävä raakakuona käsitellään ennen jatkokäyttöä, jolloin siitä poistetaan magneettiset ja muut metallit sekä mineraaliainekset seulotaan määrättyihin jakeisiin. Mineraalijakeita voidaan hyödyntää niin maarakentamisessa kuin betoniteollisuudessakin.
Tähän mennessä jätteenpolton pohjakuonan mineraalijakeita on hyödynnetty suhteellisen harvoissa kohteissa, mutta niissä rakenteet ovat toimineet odotusten mukaisesti. Suurimmat huomioitavat seikat jätteenpolton pohjakuonien käyttöä arvioitaessa ovat käyttökohteen sijainti suhteessa pohjavesialueisiin, rakenteen altistuminen ulkopuoliselle vedelle sekä rakenteelle asetetut lujuusvaatimukset. Lähtökohtaisesti jätteenpolton pohjakuonista rakentaminen ei eroa neitseellisen kiviaineksen kanssa työskentelystä. Pohjakuonan mineraalijakeet eivät sovellu kantavan kerroksen materiaaliksi sen hienontumistaipumuksen vuoksi, mutta sitä voidaan käyttää jakavassa ja suodatinkerroksessa.
Annika Sormusen väitöskirjassaan tutkimien kuonien liukoisuusominaisuudet täyttävät Mara-asetuksen liukoisuusvaatimukset kenttä- ja väylärakenteiden osalta. Materiaalin saatavuus ja mahdolliset haittavaikutukset ympäristölle ja kunnallistekniikan laitteille hillitsevät materiaalin käytön yleistymistä. Tämän lisäksi materiaali ei ole vielä kovinkaan laajasti tunnettua. Haasteena hyödyntämiselle on myös pohjakuonista saatavilla olevan tiedon rajallisuus ja tutkimustulosten vertailun haastavuus materiaalin ominaisuuksien, koostumuksen ja siihen liittyvän termistön vaihtelevuuden vuoksi. Materiaali on kuitenkin kehitys- ja käyttökelpoista, mikäli edellä mainitut puutteet korjataan.
Jätteenpolton pohjakuona on yhdyskuntajätettä arinakattiloissa poltettaessa syntyvää palamattomien ainesten muodostamaa lopputuotetta. Lasia, metalleja ja keramiikkaa sisältävä raakakuona käsitellään ennen jatkokäyttöä, jolloin siitä poistetaan magneettiset ja muut metallit sekä mineraaliainekset seulotaan määrättyihin jakeisiin. Mineraalijakeita voidaan hyödyntää niin maarakentamisessa kuin betoniteollisuudessakin.
Tähän mennessä jätteenpolton pohjakuonan mineraalijakeita on hyödynnetty suhteellisen harvoissa kohteissa, mutta niissä rakenteet ovat toimineet odotusten mukaisesti. Suurimmat huomioitavat seikat jätteenpolton pohjakuonien käyttöä arvioitaessa ovat käyttökohteen sijainti suhteessa pohjavesialueisiin, rakenteen altistuminen ulkopuoliselle vedelle sekä rakenteelle asetetut lujuusvaatimukset. Lähtökohtaisesti jätteenpolton pohjakuonista rakentaminen ei eroa neitseellisen kiviaineksen kanssa työskentelystä. Pohjakuonan mineraalijakeet eivät sovellu kantavan kerroksen materiaaliksi sen hienontumistaipumuksen vuoksi, mutta sitä voidaan käyttää jakavassa ja suodatinkerroksessa.
Annika Sormusen väitöskirjassaan tutkimien kuonien liukoisuusominaisuudet täyttävät Mara-asetuksen liukoisuusvaatimukset kenttä- ja väylärakenteiden osalta. Materiaalin saatavuus ja mahdolliset haittavaikutukset ympäristölle ja kunnallistekniikan laitteille hillitsevät materiaalin käytön yleistymistä. Tämän lisäksi materiaali ei ole vielä kovinkaan laajasti tunnettua. Haasteena hyödyntämiselle on myös pohjakuonista saatavilla olevan tiedon rajallisuus ja tutkimustulosten vertailun haastavuus materiaalin ominaisuuksien, koostumuksen ja siihen liittyvän termistön vaihtelevuuden vuoksi. Materiaali on kuitenkin kehitys- ja käyttökelpoista, mikäli edellä mainitut puutteet korjataan.