SIELUNHOITO KÄYTÄNNÖN DIAKONIATYÖSSÄ : Haastattelututkimus pirkanmaalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijöiden sielunhoitokäsityksistä
Pajunen, Minna-Liisa (2010)
Pajunen, Minna-Liisa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005129120
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005129120
Tiivistelmä
Minna-Liisa Pajunen. Sielunhoito käytännön diakoniatyössä. Haastattelututkimus pirkanmaalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijöiden sielunhoitokäsityksistä. Pieksämäki, kevät 2010, 42s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma. Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyöntekijöiden käsityksiä sielunhoidosta käytännön diakoniatyössä. Tutkimus vastaa kysymykseen, miten diakoniatyöntekijät määrittelevät sielunhoidon, millaisia sielunhoitotilanteita tai sielunhoitoasiakkaita he arkityössään kohtaavat sekä millaisena he näkevät oman roolinsa sielunhoitajina.
Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu ja aineiston analyysimenetelmänä sisällönanalyysi. Aineisto kerättiin keskisuuren pirkanmaalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijöiltä. Tutkimukseen osallistui viisi diakoniatyöntekijää.
Tutkimuksen päätuloksina oli, että sielunhoidon määrittelyssä oli hengellinen ja kokonaisvaltainen aspekti. Sielunhoitokohtaamiset nähtiin tilanteen ja sisällön näkökulmasta. Sielunhoitajan identiteetti jakaantui aloitteellisiin ja passiivisiin ominaisuuksiin. Sielunhoidon asiakas profiloitui iän, elämäntilanteen sekä aktiivisten ja passiivisten ominaisuuksien mukaan. Sielunhoidon merkitys jakaantui merkitykseen sielunhoitajalle ja merkitykseen asiakkaalle.
Tärkeimmät johtopäätökset olivat seuraavat. Sielunhoitajan ja asiakkaan väliset kohtaamiset voivat syntyä moninaisissa tilanteissa, joten valmius sielunhoitoasiakkaiden kohtaamiseen tulee olla päivittäistä. Diakoniatyöntekijöiden sielunhoidollinen identiteetti on vahva, mutta he tarvitsevat siitä huolimatta tukea ja koulutusta tekemäänsä sielunhoidolliseen työhön.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma. Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyöntekijöiden käsityksiä sielunhoidosta käytännön diakoniatyössä. Tutkimus vastaa kysymykseen, miten diakoniatyöntekijät määrittelevät sielunhoidon, millaisia sielunhoitotilanteita tai sielunhoitoasiakkaita he arkityössään kohtaavat sekä millaisena he näkevät oman roolinsa sielunhoitajina.
Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu ja aineiston analyysimenetelmänä sisällönanalyysi. Aineisto kerättiin keskisuuren pirkanmaalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijöiltä. Tutkimukseen osallistui viisi diakoniatyöntekijää.
Tutkimuksen päätuloksina oli, että sielunhoidon määrittelyssä oli hengellinen ja kokonaisvaltainen aspekti. Sielunhoitokohtaamiset nähtiin tilanteen ja sisällön näkökulmasta. Sielunhoitajan identiteetti jakaantui aloitteellisiin ja passiivisiin ominaisuuksiin. Sielunhoidon asiakas profiloitui iän, elämäntilanteen sekä aktiivisten ja passiivisten ominaisuuksien mukaan. Sielunhoidon merkitys jakaantui merkitykseen sielunhoitajalle ja merkitykseen asiakkaalle.
Tärkeimmät johtopäätökset olivat seuraavat. Sielunhoitajan ja asiakkaan väliset kohtaamiset voivat syntyä moninaisissa tilanteissa, joten valmius sielunhoitoasiakkaiden kohtaamiseen tulee olla päivittäistä. Diakoniatyöntekijöiden sielunhoidollinen identiteetti on vahva, mutta he tarvitsevat siitä huolimatta tukea ja koulutusta tekemäänsä sielunhoidolliseen työhön.